Kolmannes ravistellun lapsen oire­yhtymistä jää tunnistamatta, arvioidaan tämän viikon Lääkärilehdessä (6/2011) julkaistavassa artikkelissa. Miten hoitoon pääsevien osuutta voitaisiin lisätä?

Kolmannes ravistellun lapsen oire­yhtymistä jää tunnistamatta, arvioidaan tämän viikon Lääkärilehdessä (6/2011) julkaistavassa artikkelissa. Miten hoitoon pääsevien osuutta voitaisiin lisätä?

− Lääkärin tulisi sisällyttää ravistelu tai muu aiheutettu kallonsisäinen vamma mahdollisten syiden patteriin ajatuksissaan aina, kun pienellä lapsella on epämääräisiä oireita: esimerkiksi toistuvaa oksentelua tai tajunnantason häiriöitä ilman muuta syytä. Tämä ei silti tarkoita, että kaikkia vanhempia pitäisi lähtökohtaisesti epäillä, sanoo lastentautien erikoislääkäri Sarimari Tupola HUS:n Lasten ja nuorten sairaalan sosiaali­pediatrian yksiköstä.

Vanhemmilta kannattaa Tupolan mukaan kysyä tapahtuneesta suoraan ja asiallisesti, kun vammat viittaavat väkivaltaan. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen on virkavelvollisuus.

− Käsiteltävä varoen -opas on hyvä apuväline paitsi ennaltaehkäisyyn, myös aiheen puheeksi ottamiseen, Sarimari Tupola antaa vinkin. Oppaan voi ladata lastenlääkäriyhdistyksen nettisivulta.

Hänen mukaansa ravistelun mahdollisuus saattaa tulla lääkärin mieleen helpommin silloin, kun on tieto vanhempien mielenterveys- tai päihdeongelmista.

− Oikean diagnoosin teko tavanomaisin menetelmin on vaikeaa kokeneellekin lääkärille. Silmänpohjien tutkiminen on hyvin haastavaa. Ensilinjan tutkimuksena käytetään usein aivojen ultra­ääni­tutkimusta, jossa ravistelulle tyypilliset vammat eivät välttämättä näy.

Tupolan mukaan silmälääkärin tutkimukseen tulisikin turvautua herkästi.

− Jos väkivalta jää huomaamatta, lapsi on vakavasti vaarassa. Näillä tapauksilla on taipumus toistua ja raaistua.

Mari Vehmanen
Kuva: Ami Beyer/Pixmac