Huumehoitomuistio joutui rajuun ryöpytykseen
Alkoholitutkimussäätiön entinen ja nykyinen tutkimusjohtaja pelkäävät, että Suomessa ollaan äkisti ja rajusti muuttamassa politiikkaa huumeiden ongelmakäyttäjien hoidossa. Valtiotieteen tohtori Klaus Mäkelä ja LKT Kari Poikolainen kritisoivat kovin sanoin huumausaineiden ongelmakäyttäjien hoitoa kehittäneen työryhmän muistiota, jonka näkemysten pohjalta he pelkäävät muutoksia suunniteltavan.
Suomessa ei ole tavallista, että näin tärkeässä ja riskialttiissa asiassa käytetään näin paljon rahaa näin kelvottoman valmistelun varassa, Mäkelä ja Poikolainen suomivat Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistussa artikkelissaan. Rahalla he viittaavat valtion ensi vuoden talousarvioesitykseen kirjattuun 45 miljoonan markan määrärahaan, jonka turvin tiettävästi on tarkoitus käynnistää 1 000 lääkehoitoa vuonna 2002.
Tuhannen opioidiriippuvaisen hoito vuodessa oli asetettu tavoitteeksi juuri Mäkelän ja Poikolaisen kritisoimassa, keväällä jätetyssä muistiossa, jonka on laatinut sosiaali- ja terveysministeriön asettama, mm. useista lääkäreistä koostunut työryhmä.
- Käsittääkseni monien (työryhmän jäsenten) tavoite on vain ollut helpottaa suonensisäisten opiaattien käyttäjien asemaa eikä meillä ole siinä tavoitteessa minkäänlaista ristiriitaa. Ei ole epäilystä, etteikö hoidon ja myös lääkehoitojen tarve olisi Suomessa kasvanut, Klaus Mäkelä toteaa.
- Kyse ei siis ole siitä, että vastustaisimme lääkehoitoa sinänsä. Me vastustamme sitä, että siihen siirrytään valmistelematta, laajamittaisesti ja ilman vaiheittaista säätelyä, jossa seurataan siitä aiheutuvia sivuvaikutuksia.
Mäkelän mukaan muistiossa luotetaan lääkehoitoon liikaa ja ollaan valmiit ulottamaan sitä liian lyhytaikaisiin käyttäjiin, liian nopeasti ja liian laajassa mittakaavassa.
- Suomalainen käytäntö huumehoidoissa on tällä hetkellä erittäin rajoittava, joten sen väljentämisessä on tärkeää edetä vaiheittain ja kokeilevasti.
Ylläpitohoito on poliittinen päätös
Mäkelä ja Poikolainen katsovat, että huumeidenkäyttäjien ylläpitohoidosta päättäminen ei ole medisiininen ja hoitotekninen ratkaisu, vaan poliittinen päätös, jolla voidaan mm. säädellä huumausainerikollisuutta, tartuntariskejä ja huumausainekuolleisuutta.
Siten lääkehoidon aloittamiskriteerit eivät saa perustua yksittäisen lääkärin potilaskohtaiseen harkintaan. Yhtenäisen käytännön turvaamiseksi on myös välttämätöntä, että ylläpitohoitoja annetaan vain tarkoin seulotuissa ja valvotuissa erikoisyksiköissä.
- Vaarana on, että liian väljin kriteerein tarjottu lääkehoito tekee tilapäisistä käyttäjistä pysyviä käyttäjiä, Klaus Mäkelä katsoo.
Terveyskeskuksiin huumeidenkäyttäjien lääkehoitoja ei hänen mielestään pidä viedä.
- Opiaattien suonensisäinen käyttö ei ole Suomessa vielä niin laajamittaista, että sen säätely edellyttäisi sitä. Lisäksi hoito terveyskeskuksissa merkitsisi väistämättä pelkkiä lääkehoitoja, koska terveyskeskuksilla ei ole resursseja sosiaaliseen ja psykologiseen tukevaan hoitoon, Mäkelä arvioi.
- Monissa maissa huumeidenkäyttö on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että joudutaan tyytymään pelkkään lääkehoitoon. Suomessa ei vielä kuitenkaan olla siinä tilanteessa, hän katsoo.
