Kahdeksan Pohjois-Karjalan kuntaa kääntyi valkotakkivajeessa itänaapurin puoleen. Viedäänkö Luoteis-Venäjältä nyt viimeisetkin osaajat?

Krooniseen lääkäripulaan kyllästynyt Pohjois-Karjala rekrytoi valkotakkeja Luoteis-Venäjältä. Kaksi vuotta kestävällä hankkeella maakuntaan juurrutetaan seitsemän inkerinsuomalaista ja yksi jo aiemmin Suomeen muuttanut venäläislääkäri. Hanke rahoitetaan EU:n ERS-ohjelman Itä-Suomen suuralueosiosta ja Pohjois-Karjalan tulevaisuusrahastosta.

Projekti sai alkunsa kunnanjohtajien huolesta. Kolmasosa maakunnan perusterveydenhuollon lääkärinviroista oli täyttämättä, eikä hakijoita varsinaisesti tungeksinut ovella. Itärajan takaa sen sijaan tuli säännöllisesti tunnustelevia yhteydenottoja. Venäläislääkärien silmissä ura suomalaisessa terveyskeskuksessa oli houkutteleva vaihtoehto.

Projektipäällikkö

Satu Karhapää-Puhakka

Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksesta sanoo, että kuntien mukaan tulo oli venäläislääkäreille onnenpotku.

- Inkerinsuomalaiset olivat jo paluumuuttojonossa Suomeen. Työministeriön teettämässä kyselyssä kaikki olivat lisäksi kertoneet haluavansa työskennellä lääkärinä Suomessa. Meidän projektimme ansiosta heidän maahan pääsynsä nopeutui, ja nyt he ovat Suomessa työntekijän oleskeluluvalla.

Karhapää-Puhakan mukaan voittajia ovat myös kunnat. Venäläiset ovat sitoutuneet jäämään kuntiin terveyskeskuslääkäreiksi vuoden 2010 jälkeenkin. Itävahvistuksen saavat Ilomantsi, Kesälahti, Kitee, Kontiolahti, Lieksa, Nurmes, Rääkkylä ja Valtimo.

"Epätervettä kilpailua"

Petroskoin, Pietarin ja Murmanskin alueelta Suomeen rekrytoidut lääkärit pätevöityvät kahden vuoden koulutuksessa. Tänä aikana hiotaan sekä kieli- että ammattitaitoa. Jos kaikki menee suunnitellusti, tulokkaat saavat vuoden 2010 päätteeksi Valviralta oikeudet toimia laillistettuna lääkärinä. Sitä ennen he työskentelevät terveyskeskuksissa amanuensseina, ja saavat amanuenssin palkkaa.

Tässä kohtaa Lääkäriliiton kansainvälinen asiantuntija Jukka Siukosaari kohottaa kulmiaan.

- Työperäinen maahanmuutto sinänsä ei ole uusi ilmiö. Tämä lienee kuitenkin ensimmäinen kerta, kun suomalaisen järjestelmän toimesta rekrytoidaan ulkomailta. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että Luoteis-Venäjä on Suomeen verrattuna alhaisen bruttokansantuotteen, inhimillisen kehityksen ja palkkatason aluetta. Kyse ei ole terveestä kilpailusta. Tilanne olisi aivan toinen, jos rekrytoitaisiin esimerkiksi hyvän palkkatason Norjasta.

Epätasa-arvoa syntyy Siukosaaren mukaan muuallekin.

- Tässä luodaan eriarvoista terveydenhuoltojärjestelmää. Suomalainen lääkäri ei innostu lähtemään Pohjois-Karjalaan, joten työvoimaa rekrytoidaan Venäjältä.

Tulokkaat ovat varmasti ammattitaitoisia lääkäreitä, mutta kestää pitkään, ennen kuin he tuntevat paikalliset tavat, kulttuurin ja kansansairaudet. Potilaat ovat näin ollen heikommassa asemassa muihin suomalaisiin verrattuna. Voidaan myös miettiä, miten totuttua rajoittavampiin työehtoihin tyytyvien lääkärien tulo työmarkkinoille vaikuttaa suomalaisten lääkärien asemaan, Siukosaari huomauttaa.

Pallotellaanko pulaa?

Eettinen ongelma Pohjois-Karjalan projektissa on Siukosaaren mielestä se, että lääkäripulaa pallotellaan itärajan puolelta toiselle.

- Pohjois-Karjalalle tämä ei ole pysyvä, eikä edes kovin nopea helpotus. Samaan aikaan näiden lääkärien työpanokselle olisi varmasti käyttöä heidän kotikulmillaan, Siukosaari pohtii.

Luoteis-Venäjällä riittää haasteita. Tilastokeskuksen mukaan huumeiden käyttö yleistyy alueella nopeasti. Myös sukupuolitaudit, ja varsinkin hiv-tartunnat lisääntyvät prostituution myötä huolestuttavaa vauhtia.

Karhapää-Puhakka toppuuttelee huolta lääkärituonnin epäeettisyydestä.

- Petroskoin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan otetaan vuosittain noin 500 opiskelijaa, kun koko Suomen vastaava luku on noin 600. Petroskoissa opiskelevista suuri osa on muuttanut sinne muualta Venäjältä tai ulkomailta. Valmistuttuaan he palaavat suurella todennäköisyydellä joka tapauksessa kotikonnuilleen. Meidän rekrytoimamme seitsemän lääkäriä on pieni pisara tässä määrässä.

Toisin kuin Siukosaari arvelee, Pohjois-Karjalan hanke ei jääne yhden kerran kokeiluksi. Karhapää-Puhakan mukaan kokemukset ovat olleet niin hyviä, että Venäjältä saatetaan rekrytoida lääkäreitä jatkossakin. Koettua hyödynnetään tulevaisuudessa myös muiden ammattiryhmien työperäisessä maahanmuutossa. Tällöin tulijat voivat olla myös muista maista kuin Venäjältä.

- Suurimmat ongelmat, joita heille on ensimmäisellä harjoittelujaksolla tullut vastaan, liittyvät kielitaitoon. Suomalaiset kollegat ovat myös panneet merkille, että venäläislääkärit ovat suomalaisia pidemmälle erikoistuneita, eli kaipaavat syvempää perehtymistä lähinnä yleislääketieteen kliinisiin taitoihin.

Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskus järjestää venäläislääkäreille kliiniset luennot yhteistyössä Kuopion yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa. Samalla kerätään kokemuksia ensi vuotta varten, jolloin Joensuun ja Kuopion yliopistot sulautuvat Itä-Suomen yliopistoksi.

Liitossa tavataan

Edunvalvontajohtaja Markku Kojo sanoo, että Venäjältä rekrytoidut lääkärit ovat laillistamisensa jälkeen tervetulleita Lääkäriliiton jäseniksi. Edunvalvontatehtäviä on Kojon mukaan odotettavissa.

- Venäläislääkärit ovat sopineet työskentelevänsä tiettyjen kuntien palveluksessa useita vuosia laillistumisensa jälkeen. Tässä on moraalinen ongelma: lääkärit käytännössä sidotaan pitkäksi aikaa näihin kuntiin. Uskon, että 4-5 vuoden päästä liitossa puidaan sopimusasioita niiden kanssa, jotka meille jäseniksi päätyvät.

Kojo kävi ennen joulua kertomassa Lääkäriliiton toiminnasta Venäjältä tulleille lääkäreille. Kokemus oli, että heillä on edessään vielä pitkä tie. Esimerkiksi suomen kielen taidot olivat Kojon mukaan monella vasta kehittymässä, ja tulkkia tarvittiin.

Kojo ymmärtää Pohjois-Karjalan vaikean lääkäritilanteen. Sen taustalla on ongelma, joka koskettaa koko Suomea. Kojo viittaa Lääkäriliiton hiljattain tekemään Terveyskeskusten lääkäritilanne 2008 -selvitykseen.

- Kun tarkastellaan viime aikoina irtisanoutuneiden lääkärien määrää sekä ongelmia saada heidän tilalleen uusi tekijä, tilastojen kärkipäässä on sellaisia kaupunkeja kuin Oulu ja Vantaa.

Kyse ei siis ole ensisijaisesti periferia-ongelmasta.

- Perusterveydenhuollon kompastuskivenä ovat pikemminkin imago- ja johtamisongelmat. Toisaalta, pienemmillä paikkakunnilla lääkäreillä on sama ongelma kuin muillakin korkeasti koulutetuilla. Työn perässä ei juuri kannata muuttaa kaupunkikeskuksien ulkopuolelle, jos mielii löytää töitä myös puolisolle.

Tavoitteena on reilu rekrytointi

Maailman terveysjärjestö WHO laatii parhaillaan terveydenhuollon ammattilaisten rekrytointiin ohjeita, jotka hyväksytään mahdollisesti yleiskokouksessa toukokuussa. Maailman lääkäriliitto WMA on jo pitkään ajanut sitä, että rajat ylittävän rekrytoinnin tulee perustua lähtevän ja vastaanottavan maan väliseen sopimukseen. Tämä ajattelu on mukana myös WHO:n luonnoksessa, joka lisäksi korostaa läpinäkyvyyttä, reiluutta ja molemminpuolista hyötyä. Oikeudellista sitovuutta WHO:n ohjeilla ei ole.

Kansainvälisen huomion kohteeksi lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten muuttovirrat ovat nousseet viimeisten kymmenen vuoden aikana. Muuttoliikkeen laajuus ja lähtömaille siitä aiheutuneet ongelmat ovat kasvaneet terveyspalvelujen maailmanlaajuisen kysynnän lisääntymisen myötä.

Länsimaissa terveydenhuoltoalan koulutusmäärät eivät ole pysyneet mukana kysynnän vauhdissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Britanniassa on jo vuosien ajan tietoisesti koulutettu vähemmän lääkäreitä kuin työmarkkinoilla on ollut kysyntää. Politiikka perustuu siihen, että varsinkin brittiläisen kansainyhteisön maat tuottavat runsaasti kielitaitoisia lääkäreitä, joita rekrytoimalla omia lääkärivajeita voidaan paikata.

EU:n alueella tutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen on lisännyt lääkäreiden liikkuvuutta ja uhannut varsinkin uusien EU-maiden terveysjärjestelmien toimivuutta. Saksa on esimerkki eurooppalaisesta maasta joka sekä vie (Pohjoismaihin, Britanniaan, Yhdysvaltoihin) että tuo (Itä-Euroopan maista) merkittäviä määriä lääkäreitä.

Kuinka ennustaa kysyntää ja tarjontaa?

Muuttoliikkeen rajoittaminen tai sen rohkaisu on eettis-moraalinen ongelma ainakin kahdessa mielessä. Yhtäältä vapaata liikkuvuutta voidaan pitää jokaisen yksilön, myös lääkärin, perusoikeutena. Toisaalta terveydenhuollon ammattilaisten systemaattinen rekrytointi köyhistä maista rikkaisiin on vähintäänkin kyseenalaista silloin, kun samat maat tekevät kehitysyhteistyötä lähtömaiden terveydenhuoltojärjestelmien parantamiseksi.

Lääkärityövoiman tulevan kysynnän ja tarjonnan ennustaminen on aina vaikeaa. Kaikkein köyhimmissä kehitysmaissa tilanne on kuitenkin yksinkertainen - niissä tuskin voi olla liikaa lääkäreitä suhteessa väestön terveysoloihin.

Lääkäreiden maailmanlaajuisesta muuttoliikkeestä tiedetään kokonaisuutena valitettavan vähän. WHO, OECD ja EU:n komissio ovat vasta aloittaneet systemaattisen tiedonkeruun aiheesta. Tehdyt tutkimukset ovat usein keskittyneet vain muutamaan maahan, ja siksi arviot vaihtelevat siitä, kuinka monessa maassa lääkärivaje on kriittinen. Kaikki tehdyt selvitykset viittaavat kuitenkin siihen, että maita on kymmeniä ja niistä suurin osa sijaitsee Afrikassa.

Lääkäreiden motiivit maasta toiseen muuttamiselle vaihtelevat. Muuttoliikkeen tutkimuksen perinteinen jako työntäviin ja vetäviin tekijöihin on yksi tapa katsoa asiaa. Selvää on, että ero lääkäreiden tulotasossa köyhien ja rikkaiden maiden välillä on suuri muuttoliikettä selittävä tekijä. Asiaan vaikuttavat myös muut vetävät tekijät, kuten paremmat työolosuhteet ja mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen. Työntöä aiheuttavista tekijöistä erityisen tärkeitä ovat henkilökohtainen tai perheen turvallisuus. Sota tai konflikti kiihdyttää yleensä aina lääkäreiden maastapakoa, ja usein alun perin tilapäiseksi tarkoitettu oleskelu muuttuu pysyväksi.

Muuttoliikkeellä on toki myönteisiäkin vaikutuksia lääkäreiden lähtömaihin. Vauraissa maissa työskentelevät lähettävät suuriakin summia kotimaahan jääneille perheenjäsenille. Kotimaahansa palaavat lääkärit tuovat mukanaan uutta lääketieteellistä osaamista ja uusia ideoita siitä, miten terveydenhuolto voidaan järjestää. Siksi terveydenhuollon kehitysyhteistyöhankkeisiinkin tulisi saada mukaan kohdemaan omia ammattilaisia.

Eettiseen tarkasteluun on otettava kaksi puolta

Sekä yksilön vapaan liikkuvuuden estämistä että kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän heikentämistä tehorekrytoinnilla voidaan pitää epäeettisenä. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM puhuu työntöön ja vetoon perustuvan jaottelun lisäksi myös muuttoliikettä mahdollistavista ja aiheuttavista tekijöistä. Yksilötason liikkuvuuden mahdollistaminen on positiivista, muuttoliikkeen kasvun aiheuttaminen taas ei.

Kestävä lähtökohta voisi olla siten se, että yksilöitä ei tarpeettomasti estettäisi etsimästä onneaan mistä maasta tahansa. Samanaikaisesti kuitenkin pidättäydyttäisiin luomasta uutta muuttoliikettä houkuttelemalla työntekijöitä aktiivisesti pois kotimaansa terveydenhuoltojärjestelmästä.

Globaali muuttoliike ei ole hallitsemattomassa kasvussa, kuten uutisotsikoiden perusteella voisi kuvitella, vaan se lisääntyy samassa suhteessa kuin maailman väestönkasvu. Henkilöiden vapaa liikkuvuus on tullut jäädäkseen, eikä varsinkaan Euroopassa enää ole paluuta maasta- tai maahanmuuton rajoittamiseen. Rekrytoinnin eettisyyden molemmat puolet on kuitenkin Suomessakin syytä pitää mielessä.