Kansantaudit jäävät kukistamatta ilman lääkärin ja potilaan yhteistä sitoutumista pitkäaikaisen sairauden hoitamiseen. Potilaan sitoutuminen pitkäaikaisiin hoitoihin vaikuttaa kansanterveyteen enemmän kuin minkään yksittäisen lääkehoidon kehittyminen.

Intuitiivinen kumppanuus ja oman persoonan rohkeampi käyttäminen hoitosuhteissa voivat motivoida potilasta paremmin kuin lääkärin perinteinen auktoriteetti. Vaikuttavan potilasesimerkin sitoutuneesta kumppanuudesta tarjosi rovasti Esko Eho Sairaanhoitajapäivillä Helsingissä. Eho kertoi sairastaneensa vuosikymmenen eriasteista depressiota kahden lapsensa kuoleman jälkeen. Hän ei kyennyt suremaan, vaan pakeni tunteitaan ylenpalttiseen työntekoon. Vasta, kun psykologi kirosi ja löi nyrkkiä pöytään Ehon nenän edessä, rovasti ajatteli, että oli paras kuunnella naista, joka kiroaa papille. Sairaalasielunhoitajana työskennelleen Ehon toipuminen pääsi alkuun hoitajan intuitiivisesti valitsemasta voimakkaasta käytöksestä, jolla hän näytti olevansa sitoutunut työtoverinsa auttamiseensa.

Valmentaja motivoi

Miedommillakin reaktioilla lääkäri pärjää, mutta oman persoonallisen hoitotapansa löytäminen ja käyttäminen luo potilaalle turvallisuudentunnun.

– Lääkäri voi olla potilaan valmentaja. Pitkäaikainen hoito on kummallekin vuosia kestävä suoritus, jossa lääkäri motivoi ja valmentaa potilastaan yhä parempiin tuloksiin oman tietotaitonsa avulla, toteaa lääkäri Heikki Pärnänen Koskiklinikalta Tampereelta.

Maallikot ovat nykyisin varsin hyvin perillä sairauksistaan, joten potilaan oma asiantuntemus kannattaa paremmin hyödyntää hoitamisessa.

– Potilas ansaitsee lääkärin, jonka kanssa tulee hyvin toimeen. Yksi potilas tarvitsee valmentajakseen lempeän äitihahmon ja toinen jämäkän isän. Potilaan on tärkeä kokea, että lääkäri on koko tapaamisen ajan olemassa vain häntä varten.

Puoli minuuttia keskeyttämättä

Potilasta saattaa häiritä, jos lääkäri katsoo hänen sijastaan tietokonettaan. Kotitietokoneisiinkin ollaan kehittämässä intuitiivisia käyttöliittymiä, jotka pystyvät mittaamaan ja säätelemään ihmisen tunnetiloja ja tulkitsemaan kasvojenilmeitä. Kun kone osaa vastata ilmeisiin ja tervehdyksiin, lienee mahdollista, että vastaanottotilanteissa voitaisiin intuitiolla päästä tietokonettakin pidemmälle...

Omaa kykyään vastaanottaa potilaan viestejä voi kehittää esimerkiksi antamalla potilaan kertoa oireistaan kuuluisat ensimmäiset 20 sekuntia. Keskeyttämättä ja potilasta katsellen.

Tautikohtaista sitoutumistietoa

Lääketietokeskuksen syksyllä julkaisemassa WHO:n Pitkäaikaisiin hoitoihin sitoutuminen -oppaassa käydään tauti taudilta läpi keinoja, jolla lääkäri voi sitoutua ja sitouttaa potilaan tervehtymiseen paremmin. Kansanterveydellisesti hoitoon sitoutuminen on kaikkea muuta kuin vähäpätöistä: Potilaan sitoutuminen pitkäaikaisiin hoitoihin vaikuttaa kansanterveyteen enemmän kuin minkään yksittäisen lääkehoidon kehittyminen.

Ohjaa potilasjärjestöön

Kansantaloutta ja kansanterveyttä hoidetaan samoilla lääkkeillä. Yli miljoonasta lääkehoitoista pitkäaikaissairautta potevasta suomalaisesta vain kolmannes hoitaa tautiaan ohjeiden mukaan. WHO:n raportin julkaiseminen suomeksi on Lääketietokeskuksen kutsu vetää terveydenhuollon vaikuttajat ohjaamaan yli 800 000 suomalaisen lääkehoito ohjeidenmukaiseksi. Potilasjärjestöt edustavat savotassa vielä miltei käyttämätöntä osaamista ja toimintaa pitkäaikaissairauksien hoidossa. Perhe ja potilasjärjestöt ovat WHO:n raportin mukaan tärkeimmät hoitoon sitoutumista parantavat tekijät. Lisäksi potilasjärjestöt säästävät vertaistuen avulla terveydenhuollon ammattilaisten aikaa.

©Riitta Eskola riitta.eskola@arkkienkelit.inet.fi