"Jaakko ei koskaan pidä itseään liian tärkeänä vastaamaan nuoren tutkijan kysymyksiin eikä ihmisenä nosta itseään esiin. Moninaisista kiireistään ja vastuutehtävistä huolimatta hän pitää oveaan aina auki nuorille tutkijoille."

Näin kuvaavat Helsingin yliopiston professoria

Jaakko Kapriota

tutkijat, jotka esittivät hänelle tämän vuoden Maud Kuistila -palkintoa.

Kapriota kuvastanee sekin, että palkinnon esittäjien joukossa oli lukuisten lääkärien lisäksi tutkijoita monilta tieteenaloilta.

- No, minä olen yrittänyt opetella myös muiden tieteenalojen kieltä ja tutkimusperinteitä, sanoo Jaakko Kaprio.

- Joskus kaikilla väitösohjaajilla ei ole aikaa auttaa tai tietoa joistain erityiskysymyksistä, joten minun luokseni tullaan kysymään mitä moninaisimmista asioista. Ehkä tämä johtuu siitäkin, etten vierasta niin sanottuja tyhmiä kysymyksiäkään. Juuri ne ovat usein kaikkein hyödyllisimpiä, koska niihin vastatessa joutuu itselleenkin selvittämään itsestään selvyytenä pidettyjä asioita. Joskus huomaa, ettei niiden enää pitäisi ollakaan itsestään selviä, nauraa Jaakko Kaprio.

Jo lapsena ja nuorena ulkomailla asustanut Kaprio suoritti lääketieteen lisensiaatin ja tohtorin tutkinnon synnyinkaupungissaan Helsingissä, mutta postdoc-jakso vei lopulta kolmeen eri yliopistoon USA:aan. Lieneekö tämä maailmankansalaisuus muokannut Kapriosta myös "ajattelun maailmankansalaisen"?

- Taidan olla perusluonteeltani kiinnostunut niin monesta asiasta, että vuosien varrella on tarttunut lääketieteen lisäksi vähän tietoa esimerkiksi psykologiasta, statistiikasta tai filosofiasta. USA:n vuosina eri yliopistojen erilaiset näkökulmat monitieteisine laitoksineen herättivät tämän kiinnostuksen, miettii Kaprio.

Kaprio on julkaissut yli 400 tieteellistä alkuperäisartikkelia ja toiminut ohjaajana noin 40 väitöskirjassa.