Kimaltelevat hikipisarat nuolevat sinivalkopaitaisen pelaajan ihoa, Etelä-Afrikan aurinko ei armoa tunne, eikä tuntenut Irlantikaan. Edellisessä ottelussa tuli Suomelle rankkareissa takkiin, mutta siltikin ottelun jälkeen halauksia jaettiin yli joukkuerajojen. Nuoren miehen kasvoilla paistaa tyytyväinen hymy.

- Kyllä tämä on ollut kokonaisvaltainen kokemus. Nämä pelit, Afrikka, lämpö ja joukkuehenki. Yhdessä on pidetty hauskaa.

Yhteishenki on Suomen joukkueella aivan erityinen, koska pojat ovat pelanneet jalkapalloa yhdessä jo pidempään ennen kodittomien maailman cup -projektiin mukaan lähtöä.

- Jos joku pelaa todella huonosti, niin yritetään antaa lämminhenkistä rakentavaa palautetta", Teemu (nimi muutettu) toteaa pieni virne suupielessä.

Kontrasti on paikoitellen hyvinkin suuri, kun joidenkin joukkueiden pelaajat haalivat itselleen punaisia kortteja räyhäämällä ja kiukuttelemalla.

Saksan joukkueen mukana tullut sosiaalityöntekijä

Klaus Steffens

pitää Suomen poikia epäilyttävän hyväkuntoisen näköisinä kodittomiksi. Teemu kiittää tästä Suomea ja sen sosiaalisia etuja, vuolaasti. Etelä-Afrikan hökkelikylien kasvatilla ja suomalaisella kodittomalla on vissi ero.

- Itse mulla oli vuosi sellaista [kodittomuutta], mutta eihän Suomen pakkasissa voi nukkua ulkona. Sitä yrittääkin roikkua kaikkien kavereiden luona, Teemu sanoo. Suomen joukkueen pelaajia yhdistääkin erityisesti entinen huumeriippuvuus.

- On helvetin kovaa duunia päästä eroon huumeista. Se on vuosien prosessi, mutta jos sen haluaa tehdä, niin Suomessa on kyllä kaikki apu tarjolla.

Jos jotain Teemu saisi Suomessa muuttaa, niin hän lisäisi majapaikkoja kaikkein syrjäytyneimmille.

Teemun kuntoutuminen onkin menestystarina. Nyt on työtä ja "oma nainen" ja unelma artesaanin opinnoista. Viimeiset kaksi vuotta ovat heittäneet päälaelleen niin elämän kuin arvomaailmankin. Teemu ei menneisyyttään kadu: - Kyllä se onni lähtee sisältäpäin. Jos ei ole itsensä kanssa sovinnossa, niin ei voi olla onnellinen.

Teemu on kiitollinen kaikesta saamastaan avusta. Hän ei koe katkeruutta ja näkee menneisyytensä jopa voimavarana. Suomessa ollaan kuitenkin niin etuoikeutetussa asemassa.

Erään sponsorin vetäydyttyä yhteistyöstä asunnottomien maailmankisojen pelaajilta lähtivät hotellipaikat alta ja heidät majoitettiin koululle, josta puuttuivat sellaiset mukavuudet kuin suihku tai vapaus poistua rakennuksesta. Suomen joukkueen sponsori tuli onneksi vastaan, ja suomalaispelaajille hoitui yösija neljän tähden hotellista.

- Täällä ollaan Diakkarin kanssa kuin herran kukkarossa. Jotenkin tuntuu niin pahalta tällaisessa tapahtumassa asua niin luksuspaikassa, Teemu pahoittelee.

Näille sisukkaille nuorille miehille tämän luksuksen mielellään suo.