Osaamiskeskus siellä ja huippuyksikkö täällä. Harvinaisten sairauksien hoitoa keskitetään, mutta miten osaamiskeskus saa alkunsa? Entä milloin sellaiseksi voi julistautua?

- Se taitaa olla omantunnon kysymys, pohtii professori, ylilääkäri

Willy Serlo

OYS:n lastenkirurgian yksikössä toimivasta Oulun Craniofaciaalikeskuksesta.

Lasten kallon luuston epämuodostumien hoito on sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella keskitetty Ouluun ja Helsinkiin. OYS:n potilaat tulevat Pohjois-Suomesta, Pirkanmaalta, Keski-Suomesta ja Pohjois-Karjalasta.

- Osaamiskeskus ei voi rakentua yhden osaajan ympärille. Tarvitaan paitsi vahvaa osaamista, myös kylliksi jälkikasvua ja riittävät resurssit, Serlo näkee.

- Sitä en osaa sanoa, pitäisikö osaamiskeskuksella olla muodollinen organisaatio tai ministeriön valtuutus.

Oululaisilla on siis ministeriön valtuutus asetukseen kirjoitettuna, mutta missään ovessa ei ole Oulun Craniofaciaalikeskuksen kylttiä. Keskusta varten ei ole perustettu yhtään virkaa, ja pelkästään sen tarpeisiin on investoitu varsin vähän. Kalliit laitteet ovat yhteisiä muiden yksiköiden kanssa.

Tarkkaan ottaen osaamiskeskus on Oulun yliopistolliseen sairaalaan muodostunut verkosto tai tiimi, johon on vuosien varrella kertynyt vankkaa asiantuntemusta lasten kallon epämuodostumien hoidosta.

Kallon epämuodostumien hoidossa tarvitaan asiaan perehtyneitä neurokirurgeja, leukakirurgeja, plastiikkakirurgeja, oikojahammaslääkäreitä, radiologeja, lastenneurologeja, perinnöllisyyslääkäreitä ja psykologeja. Yhteensä OYS:n verkostoon kuuluu 10-15 osaajaa. Kukaan heistä ei kuitenkaan työskentele päätoimisesti kallokirurgian parissa.

Työtä ja onnenpotkuja

Osaaminen on syntynyt ja kasvanut vähitellen, innostuksen, hellittämättömän työn ja myös onnenkantamoisten seurauksena.

Ensimmäisen kerran Willy Serlo leikkasi kallon epämuodostumasta kärsivän lapsen vuonna 1983. Silloin vaikeimpien tapausten ajateltiin olevan kehitysvammaisuuteen ja elinikäiseen laitoshoitoon tuomittuja.

Serlo hankki alan oppia ulkomailta ja paneutui tutkimustyöhön. Kun lasten aivoille opittiin tekemään lisätilaa leikkauksin, havaittiin, että myös vaikeista kallon epämuodostumista kärsivien lasten kehitysvammaisuus voidaan estää.

Vanhimmat Serlon hoitamista lapsista ovat jo työelämässä ja heillä on omat perheet. Nykyisin voidaan auttaa lähes kaikkia potilaita ja hoitomuodot kehittyvät koko ajan.

Ahkeran työn lisäksi mukana on ollut hyvää onnea. Kun Oulun ammattikorkeakoulun tekniikan yksikön 1990-luvun alussa hankkima pikamallilaitteisto sattui olemaan yhteensopiva OYS:n tietokonetomografialaitteen kanssa, voitiin ruveta valmistamaan tarkkoja malleja potilaiden kalloista. Tämä mahdollisti leikkausten tarkemman suunnittelun ja niiden harjoittelun etukäteen.

Onnea on ollut myös yhteistyössä biohajoavia muoveja ja biomateriaaleja kehittävien toimijoiden kanssa. Oulussa onkin oltu kärkijoukoissa kehittämässä biohajoavien muovikiinnitteiden käyttöä lasten kalloleikkauksissa.

Leikkaus kuin tutkimusmatka

Välillä Serlo on ollut huolissaan siitä, riittääkö työlle jatkajia, mutta se huoli on nyt hälvennyt.

- Täällä ei juurikaan tehdä leikkauksia, joissa minun läsnäoloni olisi välttämätön. Ei saa olla niin, että jos minä loukkaan käteni, toiminta pysähtyy, hän sanoo.

Mahdollisuus työskennellä ja kehittyä unelma-alalla saa neurokirurgian erikoislääkäri

Niina Salokorven

(ent. Lähdesluoma) viihtymään OYS:ssa.

Salokorpi tuli Ouluun erikoistumaan neurokirurgiaan vuonna 2004. Seuraavana vuonna hän otti yhteyttä Willy Serloon tiedustellen mahdollisuutta suuntautua myös lasten neurokirurgiaan.

Serlo kutsui hänet seuraamaan kallonkorjausleikkausta ja sen jälkeen Salokorpi on ollut mukana käytännöllisesti katsoen kaikissa lasten kalloleikkauksissa. Hän kiittelee tiimin hyvää yhteishenkeä ja ilmapiiriä, jossa jokaista kannustetaan ajattelemaan itse.

- Jokainen leikkaus on kuin tutkimusmatka, jonka aikana opitaan uutta niin, että osataan tehdä asiat paremmin seuraavassa leikkauksessa. Tällä tiimillä on aivan mahtava kyky oppia uutta. Ei koskaan tyydytä siihen, mitä on jo saavutettu, vaan pyritään aina eteenpäin, Salokorpi kehuu.

Kallonkorjausleikkauksissa häntä innostaa mahdollisuus parantavaan hoitoon, jota neurokirurgiassa ei läheskään aina ole.

Usein leikkauksia on seuraamassa erikoistuvia lääkäreitä hammasklinikalta ja lastenkirurgialta, väliin OYS:n oppeja tullaan ammentamaan Kanadasta asti.

- Työurani seuraavien vuosien aikana tärkein tehtäväni on siirtää kaikki tieto seuraaville polville, Serlo toteaa.

Tietoa uusilta nettisivuilta

Suomessa syntyy vuosittain noin 80 kallon epämuodostumasta kärsivää lasta. Oulussa leikataan heistä noin 30, valtaosa noin 3-6 kuukauden iässä.

Lääkärit tunnistavat lasten kallon epämuodostumat varsin hyvin. Vanhemmilla on kuitenkin valtavasti kysymyksiä, ja sitä varten Oulussa on vastikään laadittu sekä terveydenhuollon ammattilaisille että vanhemmille suunnattu internet-sivusto (www.ppshp.fi/ craniofaciaalikeskus).

Tarve oli Serlon mukaan huutava, sillä vastaavaa aineistoa ei ollut aiemmin tarjolla millään pohjoismaisella kielellä ja huolestuneet vanhemmat päätyivät hakemaan tietoa netin keskustelupalstoilta. Tulevaisuudessa sivut käännetään myös ruotsiksi.