Keuhkonsiirtoja tutkineet yllättyivät havainnosta, että omia keuhkojaan suuremmat keuhkot saaneet elinsiirtopotilaat selviytyivätkin usein muita paremmin.

Yhdysvaltalaisen Johns Hopkins -yliopiston tutkijat analysoivat 4 520:n kahden keuhkon siirron ja 2 477:n yhden keuhkon siirron kokeneen potilaan tiedot. Yllätyksekseen tutkijat havaitsivat, että ”liian” isot keuhkot saaneet elinsiirtopotilaat selviytyivätkin keskimääräisesti paremmin kuin he, joille siirrettiin omia keuhkoja vastaavat kehkot.

Erityisen selvä ero ensimmäisen vuoden eloonjäämisluvuissa oli molemminpuolisen keuhkonsiirron kokeneiden parissa, mutta myös yhden keuhkon saaneiden joukossa etu havaittiin.

Annals of Thoracic Surgery -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan omia isommat keuhkot saaneiden kuolemanriski ensimmäisenä vuonna oli 30 prosenttia pienempi.

Keuhkonsiirtojen tulokset eivät ole yhtä hyviä kuin muiden elinsiirtojen. Noin 80 prosenttia siirtopotilaista selviytyy ensimmäisestä vuodesta siirron jälkeen.

EurekAlert-tiedeuutistoimiston artikkelissa haastateltu Johns Hopkinsin yliopistollisen sairaalan keuhkonsiirtojen kirurginen johtaja Ashis S. Shah toteaa tutkimustuloksen rikkoneen vanhan myytin oikeankokoisista keuhkoista. Tähän asti esimerkiksi lapsille ei Yhdysvalloissa ole voitu siirtää aikuisen keuhkoja, mutta määräyksiä on oikeuden päätöksellä kierretty. Nyt havaittiin, että keuhkojen toimintakapasiteetilla on selviytymiselle suurempi merkitys kuin aiemmin tavoitellulla yhteneväisellä koolla.

Keuhkojen koon arviointi perustuu kliiniseen arviointiin ja lääkärin kokemukseen. Keuhkojen koko riippuu muun muassa ihmisen pituudesta. Tosin miehellä on suuremmat kuin kehkot kuin samanpituisella naisella.

Shah kuitenkin muistuttaa, että rajansa kaikella; keuhkot voivat olla ylisuuret, jolloin kirurgeilla on vaikeuksia sulkea rintakehää. Ylisuuret keuhkot voivat myös puristua kasaan tai painaa sydäntä.

Ulla Järvi

Kuva: Suomen Kuvapalvelu