Yhteiset työtavat löytyvät aika pian, kuvailee osastonylilääkäri Antti Mäkitie kansainvälistä työntekoa.

Oman alan kansainvälistä ­kehitystä pitää seurata tietääkseen, mihin suuntaan Suomessa on edettävä. Kansainvälinen tieteellinen yhteistyö ja ­ammatillinen järjestötyö antavat tähän hyvän tuntuman, sillä kaikkea ei löydä seuraamalla esimerkiksi oman alan julkaisuja. Näin kertoo korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori, HYKS:n osastonylilääkäri Antti Mäkitie.

– Kansainvälisyys antaa laajan näkökentän omaan erikoisalaan ja koko lääketieteeseen ja auttaa siten ymmärtämään suuria kokonaisuuksia.

Mäkitie on Euroopan erikoislääkärijärjestön UEMS:n oman sektorinsa ­hallituksen lisäksi mukana useiden oman alansa kansainvälisten järjestöjen työssä, mm. Scandinavian Society for Head and Neck Oncologyn hallituksessa. Myös kansainvälisen tieteellisen lehden toimituskunnan työ on hänelle tuttua.

Mäkitien mukaan reitti kansainväliseen työhön lähtee usein aktiivisista tutkimusryhmistä, joilla on yhteyksiä ulkomaille. Myös ammatilliset ryhmät, jotka tekevät työtä ulkomaisten järjestöjen kanssa, ovat tie maailmalle. Post doc -tutkijaksi hakeutuminen luo niin ikään paljon kontakteja.

Vauhtia tutkimuksiin yhteistyöstä

Monet korva-, nenä- ja kurkkutautien tieteelliset projektit nimenomaan edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä, koska osa taudeista on harvinaisia ja potilas- ja näytemateriaalia on vähän. Maailmalta saadaan esimerkiksi laajempi näyte- tai potilasaineisto tutkimuksiin.

– Näin kenties myös päästään tutkimuksessa vauhtiin, koska ulkomaisilla kumppaneilla voi olla käytössään sellaisia aineistoja tai menetelmiä, joita Suomessa ei ole.

Mäkitie korostaa, että omaa alaa vertaisarvioidaan seuraamalla muiden maiden kokemuksia ja hyväksi osoittamia toimintatapoja. Mäkitien mielestä kansainvälisessä työssä pitää olla kielitaitoinen, avoin ja ymmärtää yhteistyön edut.

– Kansainvälisten kontaktien kautta oppii huomaamaan, että kliinistä työtä tehdään maailmassa monella tavalla. Hoito-ohjeita ja lääketieteen koulutusta pitää kuitenkin vastedes yhdenmukaistaa. Tätä painottaa myös eurooppalainen erikoislääkärijärjestö UEMS.

Kollegiaalisuus yhdistää

Mäkitie kertoo, että henkilökohtaisten kontaktien ja vierailujen pohjalta syntyy hyviä kansainvälisiä tutkimusyhteistyökuvioita. Mäkitie työskenteli aikoinaan kolme vuotta Toronton yliopistossa ­Kanadassa sekä kliinisessä että tutkimustyössä. Ajanjakso loi perustan jatkuvalle tiiviille yhteistyölle.

– Samalla myös oman maan ja oman klinikan hyvät piirteet ja edut tulivat selvemmin tiedostettua.

Myös Suomeen rekrytoidaan ulkomaisia tutkijoita yleensä henkilökohtaisten kontaktien avulla. Suomessa houkuttelevat kiinnostavat tutkimusryhmät ja klinikat, joilla on hyvä maine.

– Suomalaisia ja ulkomaisia tutkijoita yhdistävät lääketieteen tieteelliset toimintatavat ja kolle­giaalisuus. Yhteiset työtavat löytyvät aika pian, vaikka eri maiden välillä on joskus suuriakin koulutuksellisia eroja.

Ulla Toikkanen
Kuva: Mikko Käkelä

Lue koko juttu perjantain 31.8.12 Lääkärilehdestä.