Antoisia ammatillisia kontakteja ja aikaa vievää työtä. Kansainvälinen työ tarjoaa lääkärille tätä, mutta myös mahdollisuuden olla mukana oman alan ­kehityksessä - joskus jopa askeleen edellä.

Oman alan kansainvälistä kehitystä pitää seurata tietääkseen, mihin suuntaan Suomessa on edettävä. Kansainvälinen tieteellinen yhteistyö ja ammatillinen järjestötyö antavat tähän hyvän tuntuman, sillä kaikkea ei löydä seuraamalla esimerkiksi oman alan julkaisuja. Näin kertoo korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori, HYKS:n osastonylilääkäri Antti Mäkitie.

- Kansainvälisyys antaa laajan näkökentän omaan erikoisalaan ja koko lääketieteeseen ja auttaa siten ymmärtämään suuria kokonaisuuksia.

Mäkitie on Euroopan erikoislääkärijärjestön UEMS:n oman sektorinsa hallituksen lisäksi mukana useiden oman alansa kansainvälisten järjestöjen työssä, mm. Scandinavian Society for Head and Neck Oncologyn hallituksessa. Myös kansainvälisen tieteellisen lehden toimituskunnan työ on hänelle tuttua.

Mäkitien mukaan reitti kansainväliseen työhön lähtee usein aktiivisista tutkimusryhmistä, joilla on yhteyksiä ulkomaille. Myös ammatilliset ryhmät, jotka tekevät työtä ulkomaisten järjestöjen kanssa, ovat tie maailmalle. Post doc -tutkijaksi hakeutuminen luo niin ikään paljon kontakteja.

Vauhtia tutkimuksiin yhteistyöstä

Monet korva-, nenä- ja kurkkutautien tieteelliset projektit nimenomaan edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä, koska osa taudeista on harvinaisia ja potilas- ja näytemateriaalia on vähän. Maailmalta saadaan esimerkiksi laajempi näyte- tai potilasaineisto tutkimuksiin.

- Näin kenties myös päästään tutkimuksessa vauhtiin, koska ulkomaisilla kumppaneilla voi olla käytössään sellaisia aineistoja tai menetelmiä, joita Suomessa ei ole.

Mäkitie korostaa, että omaa alaa vertaisarvioidaan seuraamalla muiden maiden kokemuksia ja hyväksi osoittamia toimintatapoja.

Mäkitien mielestä kansainvälisessä työssä pitää olla kielitaitoinen, avoin ja ymmärtää yhteistyön edut.

- Kansainvälisten kontaktien kautta oppii huomaamaan, että kliinistä työtä tehdään maailmassa monella tavalla. Hoito-ohjeita ja lääketieteen koulutusta pitää kuitenkin vastedes yhdenmukaistaa. Tätä painottaa myös eurooppalainen erikoislääkärijärjestö UEMS.

Kollegiaalisuus yhdistää

Mäkitie kertoo, että henkilökohtaisten kontaktien ja vierailujen pohjalta syntyy hyviä kansainvälisiä tutkimusyhteistyökuvioita. Mäkitie työskenteli aikoinaan kolme vuotta Toronton yliopistossa Kanadassa sekä kliinisessä että tutkimustyössä. Ajanjakso loi perustan jatkuvalle tiiviille yhteistyölle.

- Samalla myös oman maan ja oman klinikan hyvät piirteet ja edut tulivat selvemmin tiedostettua.

Myös Suomeen rekrytoidaan ulkomaisia tutkijoita yleensä henkilökohtaisten kontaktien avulla. Suomessa houkuttelevat kiinnostavat tutkimusryhmät ja klinikat, joilla on hyvä maine.

- Suomalaisia ja ulkomaisia tutkijoita yhdistävät lääketieteen tieteelliset toimintatavat ja kollegiaalisuus. Yhteiset työtavat löytyvät aika pian, vaikka eri maiden välillä on joskus suuriakin koulutuksellisia eroja.

Ajan tasalla ja enemmänkin

Osastonylilääkäri Marjut Leidenius HYKS:n rintarauhaskirurgian yksiköstä kertoo ajautuneensa kansainväliseen järjestötyöhön vahingossa, "avattuaan suunsa väärään aikaan kongressissa".

Leideniuksen mielestä verkostoituminen kansainvälisesti on tärkeää, koska Suomi on pieni maa Euroopan perukoilla. Nykyisin Leidenius on mukana European Society of Surgical Oncologyn hallituksessa ja koulutusvaliokunnassa. Hän toimii myös UEMS:n kirurgian sektiossa Suomen Kirurgiyhdistyksen edustajana ja on UEMS:n kirurgian sektion rintarauhaskirurgian työryhmän puheenjohtaja. Hän on myös vastuussa rintarauhaskirurgian eurooppalaisen tentin järjestämisestä. European Journal of Surgical Oncology -lehdessä Leidenius työskentelee rintasyöpätoimittajana.

- Erityisen merkityksellistä kansainvälinen yhteistyö on myös siksi, että HYKS:n pitää olla Suomessa kehityksen kärjessä.

Kansainvälisten kontaktien avulla saa tietoa siitä, miten eri maiden tutkimus- ja hoitokäytännöt poikkeavat toisistaan. Tiedot meneillään olevista tutkimuksista auttavat pysymään ajan tasalla.

- Myös tulossa oleviin hoitokäytäntöjen muutoksiin osaa varautua. Tärkeää on niin ikään se, että muutoksista voi kertoa eteenpäin, onhan rintasyövän hoito monialaista työtä.

Ei vain riviksi ansioluetteloon

Leideniuksen mukaan maailmalle ei pidä hakeutua, jos haluaa mahdollisimman paljon rahaa vähällä työllä. Omalle työlleen pitää olla todella omistautunut. Ajan riittämättömyys tuntuukin nyt suurimmalta haasteelta.

- Usein mukaan lähtee aluksi innokkaita ihmisiä, jotka kuitenkin jättävät työn kesken. He haluavat tehtävistä vain rivin ansioluetteloonsa.

Kulttuurien väliset erot toki näkyvät työssä. Kuitenkin pitkä yhteinen historia auttaa hiomaan toimintatapoja yhteen, kuten European Society of Surgical Oncologyn hallituksessa.

Leidenius sanoo, että keskittäminen on parantanut syöpäkirurgian laatua. Itsenäinen erikoisala syöpäkirurgia on kuitenkin vain muutamissa Euroopan maissa. European Society of Oncology haluaa yhdistää syöpää leikkaavat kirurgit erikoisalasta riippumatta ja parantaa laatua. UEMS:n kirurgian sektion rintarauhaskirurgian työryhmän tavoitteena puolestaan on parantaa ja yhtenäistää rintasyöpäkirurgian osaamista.

- Kaikki eurooppalaiset rintasyöpäpotilaat voisivat näin saada yhtä laadukasta leikkaushoitoa.

Pitkä vieteri tarpeen

Kansainvälisessä järjestötyössä pitää olla kielitaitoinen, avoin ja rohkea. Myös joustavuutta ja kärsivällisyyttä tarvitaan. Professori Eija Kalson mielestä haasteellisinta kansainvälinen työ on silloin, kun joutuu johtamaan puhetta kokouksissa, joihin osallistuu monen kulttuurin edustajia. Heistä osa puhuu tehokkaasti jokapäiväistä englantiaan välittämättä siitä, pysyvätkö muut osallistujat mukana.

Eri kansallisuuksien tapa viestiä asettaa omat vaatimuksensa järjestötyölle. Kalson mukaan aasialaiset ovat yleensä hiljaisia eivätkä juuri puhu oma-aloitteisesti. Eteläamerikkalaiset sen sijaan puhuvat jopa niin paljon, että on usein vaikea saada selvää puheen tarkoituksesta.

- Puheenjohtajan pitää saada myös hiljaisten ääni kuuluviin kokouksissa.

HYKS:n kipuklinikan ylilääkäri Eija Kalso kuuluu moniin kansainvälisiin lääketieteen järjestöihin, joista tärkeimpiä ovat International Association for the Study of Pain, International Narcotics Research Conference ja Society for Neuroscience. Hän on toiminut myös Scandinavian Association for the Study of Pain -järjestön hallituksessa ja presidenttinä.

Kalson tie kansainväliseen järjestötoimintaan on alkanut usein omasta tutkimusaktiivisuudesta.

- Olen ollut tieteellisissä kokouksissa mukana ja pitänyt esitelmiä. Myöhemmin minua on pyydetty mukaan johonkin järjestelytoimikuntaan ja koulutusvaliokuntaan tai ehdokkaaksi järjestön hallitukseen. Olen työskennellyt myös toimituskunnissa, esimerkiksi International Association for the Study of Pain ja European Federation of IASP Chapters -järjestöjen julkaisemissa lehdissä.

Lainsäädäntö tuo omat mutkansa järjestötyöhön. Jos yhdistys toimii Pohjois-Amerikassa, kaikki juridiset päätökset tehdään amerikkalaisen lainsäädännön mukaan.

Aina muutaman askeleen edellä

Työ maailmalla tuo Suomeen tutkimustietoa. Kalson mielestä kansainvälisen järjestötyön parasta antia onkin juuri se, että pysyy ajan tasalla oman alan kehityksessä ja voi osallistua tutkimuksen ja opetusohjelmien suunnitteluun. Järjestöt ovat työssään aina muutaman askeleen edellä siitä, mitä kokouksissa tulee esille.

- International Association for the Study of Pain on mm. luonut terveydenhuollon henkilöstölle kivun sanaston määritelmät ja kipudiagnoosien luokittelun sekä koulutusohjelmien sisällöt, jotka päivitetään säännöllisesti.

Kansainvälisissä kokouksissa hallitsevat ne, jotka osaavat yhteisen kielen ja rutiinit. Kalson mukaan kehitysmaiden ja teollisuusmaiden edustajat ovat olleet pitkään eriarvoisessa asemassa. Vähitellen tilanne kuitenkin alkaa muuttua, koska järjestöt lisäävät kehitysmaihin suuntautuvaa koulutusta ja kohdentavat niille apurahoja.

- Latinalaisen Amerikan rooli varmasti kasvaa, koska siellä tapahtuu paljon kivun hoidossa ja ihmiset ovat valtavan innostuneita.

Kalso arvioi, että myös Kaakkois-Aasian maat ja Kiina ovat tulevaisuudessa merkittäviä toimijoita.

- Odotan kiinnostuneena, millaisen aseman Kiina ottaa tiedemaailman julkaisupolitiikassa ja eettisissä kysymyksissä.

Ei kuunteluoppilaaksi

- Pienen maan edustajilla pitää olla hyviä ideoita, että muut kiinnostuvat niistä. Suuret maat kun jyräävät pienemmät helposti, sanoo TAYS:n syöpätautien poliklinikan osastonylilääkäri Minna Tanner. Hän on toiminut Scandinavian Breast Group ja Breast International Group -ryhmissä.

- Usein ulkomaalainen valitaan päätutkijaksi kansainvälisiin lääketutkimuksiin, vaikka idea olisi tullut Suomesta.

- Kuunteluoppilaaksi ei saa jäädä. Asiapuhetta kuunnellaan aina, sanoo Tanner.