Kasvisruoka nousi otsikoihin, kun Helsinki päätti tarjota sitä koululaisille kerran viikossa. Ilmiönä kasvissyönti yleistyy vauhdilla, mutta lääkärien koulutuksessa ravitsemusasioita käsitellään vain vähän. Milloin lääkärin tuntosarvien pitäisi kohota?

Kasvisten syöminen on terveellistä ja suositeltavaa, mutta kasvuikäisen kasvissyöjän kohdalla on syytä tarkistaa, saako hän ruokavaliostaan kaikki tarvitsemansa ravintoaineet. Näin ajattelee koululääkäri ja elintarviketieteiden maisteri

Paula Häkkänen

Helsingistä.

Häkkänen kohtaa työssään lapsia ala-asteelta lukioikäisiin ja tietää, että kasvisruokavalio on jo varsin tavallinen ilmiö helsinkiläisten koululaisten keskuudessa. Vegaanilasta hän ei silti muista kohdanneensa.

- Onneksi lapsen ruokavalioon kuuluu yleensä maito ja kala tai kananmuna, jotka tekevät ruokavaliosta helpommin koostettavan.

Häkkänen ei ole kohdannut nuorta, joka olisi ollut aliravittu kasvisruokavalionsa takia. Joskus tosin kasvisruokavalio voi olla yksi osa nuoren syömishäiriötä. Siksi on tärkeää keskustella nuoren kanssa ja ottaa selvää, millaisia ajatuksia kasvisruokavalion taustalla on.

Myöskään osastonylilääkäri

Katri Makkonen

Lastenklinikan lastentautien poliklinikasta ei muista yhtään lasta joka olisi tullut hoitoon suoranaisesti vegaaniruokavalion aiheuttamien haittojen vuoksi. Toki on mahdollista, että se on ollut taustalla jossain kasvuhäiriössä.

Sen sijaan ajoittain Makkonen kohtaa nuoria, joilla tiukan kasvisruokavalion ja eettisten perusteluiden taakse kätkeytyykin syömishäiriö.

Ruoasta puhutaan joka kerta

Koululääkärin ja kouluterveydenhoitajan vastaanotoilla keskustellaan ruoasta ja syömisestä aina. Se tekee ruoasta puhumisen helpommaksi myös silloin, kun lapsen ruokavaliossa on jotain huolen aihetta.

- Kannustan lasta syömään näkemyksensä mukaisesti, mutta pyrin antamaan asiallista tietoa, että hän saisi ruokavaliosta kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, Häkkänen sanoo.

Monet Häkkäsen potilaista tietävät paljon kasvisruokavaliostaan ja sen täydentämisestä. Toiset taas ovat vain yksinkertaisesti jättäneet lihan pois ja he tarvitsevat enemmän neuvoja.

Ala-asteikäisten kasvissyöjien kohdalla on yleensä kyse siitä, että myös vanhemmat ovat kasvissyöjiä ja usein hyvin perillä ravitsemuksesta. Heistä ei yleensä tarvitse olla huolissaan. Omasta aloitteestaan kasvisruokailijoiksi ryhtyneet teinit sen sijaan tarvitsevat enemmän tukea.

Milloin lääkärin tuntosarvien pitäisi kohota?

- Jos nuori on vegaani, ei siis käytä lainkaan maitoa eikä lihaa, haastattelisin häntä tarkemmin, jotta selviää onko hän ymmärtänyt miten ruokavaliota pitää täydentää, sanoo Häkkänen.

Kasvavan nuoren riskit ravintoainepuutoksiin ovat aina suuremmat, koska kasvuiässä sekasyöjilläkin voi olla raudan, D-vitamiinin ja kalsiumin puutetta.

- Laihtuminen tai väsymys kiinnittävät huomioni. Tai jos kasvissyöjänuori liikkuu aktiivisesti, koska silloin myös kulutus on suurempaa, Häkkänen kertoo.

Tärkein työväline on keskustelu nuoren ja hänen vanhempiensa kanssa. Sen lisäksi Häkkänen ottaa perusverikokeita, kuten pienen verenkuvan, kilpirauhasarvot ja joskus B₁₂-vitamiinipitoisuuden.

- Jodin saanti voi joskus jäädä vegaaneilla vähäiseksi, jos suolakin tulee soijakastikkeesta.

Oireet nuoren ihossa, kynsissä, kielessä tai suussa saattavat kertoa puutostaudeista.

Lääkärien koulutuksessa ravitsemuksesta puhutaan vähän. Häkkäsen mielestä lääkärin pitää tuntea ne ravintoaineet, joiden puutoksen riski on olemassa: millaisesta ravinnosta niitä saa ja kuka ehkä ei saa.

Tunteen lisäksi tarvitaan tietoa

Helsingissä työskentelevän ravitsemusterapeutti

Tuula Heikkisen

vastaanotolle fiksuja ja ajattelevaisia kasvissyönnin aloittaneita nuoria tulee usein. Nuoren kanssa mietitään, miten hänen kannattaisi ruokavalionsa koostaa, mutta samalla puhutaan ilmastonmuutoksesta ja tuotantoeläinten kohtelusta. Nuori saattaa kantaa hennoilla hartioillaan vastuuta koko maailmasta. Ruoka on harvoja keinoja, joilla nuori voi vaikuttaa elämäänsä.

- Teini-ikäiset lähtevät usein tunteella liikkeelle. He jättävät paljon eläinperäisiä tuotteita pois ruokavaliostaan, mutta eivät osaa korvata niitä, eivätkä osaa laittaa itse ruokaa. Heidän on opeteltava korvaamaan liha, kala, maito ja muna jollain ravintorikkaalla kasviperäisellä tuotteella, Heikkinen kertoo.

Suuri osa nuorista on onneksi kuitenkin laktovegetaristeja.

Kauemmin kasvisruokavaliolla olleet ovat usein melko hyvin perehtyneitä ruokavalion oikeaoppiseen kokoamiseen. Kaupoissa on nykyään jo laaja valikoima erilaisia hyvälaatuisia kasviproteiinin lähteitä, kuten täydennettyjä kasvijuomia, soijatuotteita ja erilaisia viljatuotteita, papuja, pähkinöitä ja öljyjä.

- Suomessa ei ole vielä perinteitä niiden käyttämiseen, mutta vegaanit ovat pitkän ja voimakkaan motivaation kautta oppineet niitä hyödyntämään. Myös netistä saa nykyisin tietoa hyvin.

Toinen ryhmä ravitsemusterapeutin vastaanotolle kasvisruokavalion vuoksi tulevia ovat ensimmäisen lapsensa saaneet kasvisruokailijat. Silloin ollaan usein hakemassa varmuutta lapsen kasvisruokavalion riittävyyteen.

- Useimmat vanhemmat tuntevat vastuunsa ja tietävät, että lapselle pitää koettaa antaa mahdollisimman hyvää ja monipuolista ruokaa. Myös odottavat äidit ovat motivoituneita huolehtimaan itsestään, Heikkinen näkee.

Jos odottaja on aloittanut kasvisruokavalion nuorena ja ollut pitkään vajaalla tai yksipuolisella ravitsemuksella, elimistön varastot saattavat olla huolestuttavan huonot.

Heikkinen on huomannut, että usein kasvisruokavaliossa on kyse muustakin kuin ruoasta. Kyse on elämäntyylistä ja kulttuurista, johon saattaa liittyä myös kritiikkiä kulutusta ja tehokkuusvaatimuksia kohtaan.

Semivegetaarista fruitariaaniin

Semivegetaarinen: ruokavaliossa kasvisten lisäksi siipikarjan lihaa, kalaa, maitoa ja kananmunaa.

Pescovegetaarinen: kala, maito ja kananmuna kuuluvat ruokavalioon.

Lakto-ovovegetaarinen: maito ja kananmuna sallittuja.

Ovovegetaarinen: kananmuna sopii ruokavalioon.

Laktovegetaarinen: maito sallittu.

Vegaaniruokavalio: ei yleensä mitään eläinkunnan tuotteita.

Elävään ravintoon perustuva ruokavalio: kuumentamatta valmistettua kasvisruokaa.

Fruitariaaninen: ruokavalioon kuuluu vain niitä kasvinosia, joiden käyttö ei aiheuta kasvin kuolemaa.

Lähde: Merkka Gould ja Eeva Voutilainen:

Kasvissyöjäksi - miksi ja miten (Art House 2009).

Muista vegaanin vitamiinilisät!

Ravitsemussuosituksissa veganismia ei suinkaan tyrmätä, mutta mm. vitamiinien tarpeesta on pidettävä huolta.

- Uusimmissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa otetaan sellainen kanta, että myös vegaanin terveys voi olla hyvä, kun hän valitsee ruokansa ravitsemussuositusten mukaisesti, täydentää ruokavaliotaan puuttuvien ravintoaineiden osalta ja syö energiantarvettaan vastaavasti, kertoo ravitsemustieteen dosentti ja kotitaloustieteen professori Anna-Liisa Kosonen Joensuun yliopistosta.

Veganismissa on kuitenkin edelleen paljon sellaisia osa-alueita, joita ei ole kunnolla tutkittu. Pienten vegaanilasten ja raskaana olevien naisten energian ja ravintoaineiden saannista on vähän tietoa.

Nykytietämyksen mukaan tiukkaa vegaaniruokavaliota noudattavien on aina täydennettävä ruokavalionsa B₁₂-vitamiinilla ja D-vitamiinilla. Myös kalsiumvalmisteet ovat tarpeen, ellei päivittäiseen ruokavalioon kuulu kalsiumilla täydennettyjä elintarvikkeita. Nuoret ja naiset voivat lisäksi tarvita rautalisää.

Kosonen luettelee joukon uskomuksia, jotka voivat johtaa harhaan arvioitaessa tiukan vegaaniruokavalion riskejä. Usein pidetään totena ei-tieteellisten tutkimusten tuloksia, kuten esimerkiksi sitä, että merilevän avulla voisi pitää yllä B₁₂-vitamiinitasoa. Lisäksi on muistettava, että mikä pätee aikuisiin, ei päde kasvaviin lapsiin. Myös ideologinen ajattelutapa voi johtaa riskien vähättelyyn.