Lapsuus- ja nuoruusiässä syövän sairastaneita varten pitäisi perustaa seurantapoliklinikoita erityisvastuualueille yliopistollisiin sairaanhoitopiireihin.

Lapsuus- ja nuoruusiässä syövän sairastaneita varten pitäisi perustaa seurantapoliklinikoita erityisvastuualueille yliopistollisiin sairaanhoitopiireihin. Näin ehdottaa STM:n asiantuntijaryhmä, ­joka on pohtinut lapsena ja nuorena syövän sairastaneiden potilaiden pitkäaikaisseurannan tarvetta.

Poliklinikoiden tehtävä olisi koordinoida potilaiden myöhäisongelmien jatkohoitoa ja seurantaa. Potilaat luokiteltaisiin kolmeen ryhmään sen mukaan, miten tiivistä seurantaa he tarvitsevat. Varsinainen hoito ja seuranta tapahtuisi tarpeen mukaan lähisairaalassa tai -terveyskeskuksessa. Lisäksi kaikilla syövän lapsena tai nuorena sairastaneilla pitäisi olla halutessaan mahdollisuus ottaa ­yhteys poliklinikkaan.

Syövän sairastaneilla on monenlaisia rankoista hoidoista johtuvia oireita ja terveysriskejä. Kaksi kolmesta tarvitsisi seurantaa aikuisenakin. Ne, jotka eivät fyysisen terveytensä puolesta seurantaa tarvitsisi, saattavat tarvita tukea eri ­elämäntilanteissa.

– Traumaattiset kokemukset sai­­rastumisesta voivat alkaa mietityttää 
ja ­aiheuttaa oireita vasta vuosien kuluttua, sanoo asiantuntijaryhmän jäsen, lasten syöpälääkäri Päivi Lähteenmäki TYKS:sta.

Pitkäaikaisvaikutuksia 
ei vielä tunneta

Asiantuntijaryhmän esitys koskee alle 25-vuotiaana syöpään sairastuneita lapsia ja nuoria, joiden syöpähoidoista on kulunut vähintään viisi vuotta ja joiden seuranta primaarihoitopaikassa on jo päättynyt. Tähän ryhmään kuuluu tällä hetkellä noin 7 000 ihmistä. Määrä kasvaa kahdella prosentilla joka vuosi.

Kyseessä on melko uusi potilasryhmä. Esimerkiksi 1970-luvulla solun­salpaaja- tai sädehoitoa saaneiden myöhemmistä terveysriskeistä tiedetään jo melko paljon ja seurannan tarvetta voidaan arvioida sen mukaan. Mutta varsinkaan uusien hoitojen pitkäaikaisvaikutuksista kasvuikäisille ei voida vielä tietää kaikkea.

– Tarvitaan keskuksia, joissa tämän potilasryhmän ongelmat tunnetaan ­hyvin.

Myös psyykkinen tuki olisi tarpeen. Mahdollisuudet sen toteutumiseen ovat kuitenkin melko heikot.

– Psyykkistä tukea ei ole riittävästi saatavilla hoitojen aikanakaan, niin ­miten sitten hoitojen jälkeen, Lähteenmäki pohtii.

Tietoa lääkäreillekin

Nykyisin syövän lapsena sairastaneet ­aikuiset joutuvat usein odottamaan ­liian kauan, ennen kuin oikea syy heidän terveysongelmiinsa löytyy. Erikoissairaanhoidossa heidän hoitonsa pirstoutuu pieniin osiin eri erikoisaloille.

Tietoa pitäisi koota yhteen myös lääkäreitä varten. Lähteenmäki haaveilee, että esimerkiksi Terveysporttiin saa­taisiin perusterveydenhuollon lääkä­reitä varten ­kattava suomenkielinen ­aineisto kasvu­iässä saatujen syöpähoitojen ­aiheuttamista myöhemmistä ongelmista.

Seurantapoliklinikoiden perustaminen vaatisi lisäresursseja. Lähteenmäki on hieman skeptinen sen suhteen, ­löytyykö tähän rahaa.

– Pitäisi kuitenkin löytyä. Syöpätaudin hoitaminen on iso satsaus yhteiskunnalta. Paras hyöty siitä saadaan, kun myös mahdolliset myöhäisongelmat hoidetaan kunnolla.

Asiantuntijaryhmä luovuttaa esityksensä STM:lle elokuun lopulla.

Hertta Vierula
Kuva: Panthermedia