- Aluksi iski pikku paniikki, että miten sitä pärjää. Viimeisellä viikolla mietin, että hyvin meni, kyllä tätä voi tehdä. Pääsi ehkä kynnyksen yli.

Näin tuumii viidennen vuosikurssin aloittava kandi Satu Koskela. Hän korkkasi työuransa viettämällä helteisen kesän Paiholan sairaalan psykiatrian osastolla.

Paikka saa Koskelalta paljon kiitosta. Ohjaus toimi, henkilökunta oli avuliasta ja yhteishenki oli hyvä. Kandi sai nukkua yönsä hyvin, sillä yhteisen jälkipuinnin ansiosta potilastapaukset eivät jääneet vaivaamaan mieltä.

- Tykkäsin ihan älyttömästi, hän toteaa.

Koskela työskenteli kuukauden akuuttiosastolla ja kuukauden vanhuspsykiatrialla. Geriatria osoittautui hyvin kiinnostavaksi. Työssä sai miettiä potilaan koko sairaushistoriaa, mikä oli myös haastavaa.

- Oli mielenkiintoista, kun geriatriassa yhdistetään psykiatriaa, neurologiaa ja sisätauteja. Esimerkiksi joku lääke tai sen väärä annostelu voi aiheuttaa psykiatrisia oireita, ja lääkitystä muuttamalla potilaan tila voi olennaisesti parantua.

Koskelan kiinnostus psykiatriaan vahvistui kokemuksen myötä. Hän voisi hyvin kuvitella tekevänsä psykiatrin töitä tulevaisuudessa.

Oivallukset jäivät mieleen

Nuori lääkäri herätti potilaissa joskus alkuhämmennystä, mutta Koskela ei antanut sen häiritä. Hän oppi paljon, ja onnistumisen hetket ovat jääneet mieleen.

- Oli hienoa, kun oivalsi oikeita syitä oireiden takaa. Huomasi olevansa hyödyksi ja että osasi käyttää tietojaan potilaiden hyväksi, Koskela kertoo.

Helteet eivät haitanneet kandin työmotivaatiota, mutta sairaalassa ne kyllä tuntuivat.

- Talo oli vanha, eikä ilmastointi ollut mitenkään mahtava. Ihmiset olivat ehkä vähän rauhallisempia. Itse jaksoin, kun vain muistin pitää taukoja. ?