Suomalainen lääketieteen tutkimuksen perinne ja kansainvälinen ranking ovat vaarassa romahtaa, kun nuoria tutkijoita tulee vuosi vuodelta vähemmän. Tilanne voitaisiin vielä ehkäistä muutamalla korjausliikkeellä, uskovat asiaa läheltä seuraavat.

Kiinnostus lääketieteelliseen tutkimustyöhön näyttää olevan vähenemässä nuorten keskuudessa. Kattavaa tilastoa tai tutkimusta aiheesta ei ole, mutta Helsingin yliopiston tutkimusvaradekaani

Tomi Mäkelä

tunnistaa ilmiön.

- Kun tutkijakliinikolla on 100 prosenttia kunnan virkaa ja 30 prosenttia yliopistovirkaa, niin on selvää, ettei kuvio kiehdo. Maailmalla yleinen 70-30-malli houkuttelisi varmasti Suomessakin.

Mäkelä tarjoaa uudistukseksi kolmea konkreettista ideaa. Ensimmäiseksi yliopistojen ja yliopistosairaaloiden tulisi luoda haluttavia pestejä. Lähinnä kyse on palkasta ja työajan rationalisoinnista. Toisekseen eurolääkärivaiheelle olisi tehtävä jotain.

- Tutkijalääkäreiksi aikovat kiskaistaan pois kriittisellä hetkellä eikä vastavalmistuneiden pakottaminen terveyskeskuksiin toimi kenenkään kannalta.

Lisäksi Mäkelä ehdottaa, että erikoislääkärikoulutus ja tutkijakoulutus voisivat ansioituneiden kohdalla muodostaa yhtenäisen paketin eikä erillisiä "putkia".

Suomen terveydenhuollon laatu kansainvälisessä vertailussa tulee tippumaan, kun tutkimus vähenee, Mäkelä arvioi.

- Translationaalisessa tutkimuksessa Suomen vahvuutena on ollut lääkäritutkijoiden iso osuus. Kilpailuetu tullaan menettämään nykymenolla.

Kysymykseen siitä, miten Helsingin yliopisto on pyrkinyt noudattamaan vuoden 2005 laatuarvioinnin yhteydessä annettuja suosituksia tutkimustoiminnan kehittämisestä, Mäkelä vastaa pallon olevan isommissa käsissä.

- Olemme laatineet lääketieteellisen tiedekunnan strategian pitkälti tuon arvioinnin pohjalta, mutta valitettavasti resurssit uusiin aktiviteetteihin ovat olleet melko vaatimattomat. Niillä olemme tehneet voitavamme, mutta ongelma on suurempaa kansallista ja kansainvälistä tasoa.

Pienempää vähemmällä rahalla

Trendi tunnetaan myös Kuopion yliopistossa, jossa EVO-rahoitetun tutkimuksen määrä on vähentynyt noin 20 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2008. Myös sopimusten keskihinta on laskenut.

- Ilmiöstä on syntynyt kierre. Kun tehdään pienempiä tutkimuksia, ne eivät tuota paljoa EVO-pisteitä ja ministeriöstä saadaan vähemmän rahaa. Tutkijoille jää aina vaan niukemmin jaettavaa, tutkimuspäällikkö Kirsi Luoto Pohjois-Savon sairaanhoitopiiristä summaa.

Hän muistuttaa, että STM:n tutkimukseen suuntaama EVO-potti on pysynyt euromääräisesti ennallaan viime vuodet. Ministeriössä asia tunnustetaan, mutta samaan hengenvetoon huomautetaan, että opetukseen suunnatun EVO-rahan määrä on noussut tasaisesti. Syynä siihen on koulutuspaikkojen lisääminen.

Luoto ehdottaa yhdeksi porkkanaksi samaa palkkaa kliinikolle ja tutkijalle. Tämä edellyttäisi resurssien lisäämistä erityisesti tutkijalähtöisiin tutkimuksiin. Lisäksi Suomessa voitaisiin yhtenäistää hallintomenetelmiä ulkomaisten tutkijoiden houkuttelemiseksi: erinomaisia datapankkeja ja lojaaleita tutkittavia kyllä riittäisi.

Nuoret saattavat kaikota väitöskirjan jälkeen tutkimustyöstä osaksi myös byrokratian takia. Rahoitus- ja luparumbaa varten tarvittavien dokumenttien määrä on noussut jo toiselle kymmenelle. Luoto muistuttaa tutkijuutta harkitsevia, että tutkimusyksiköistä saa apua paperisotaan.

Ylipitkä päivä pelottaa

Jonkinlaista yleistä gloorian himmenemistäkin lienee ilmassa.

- Olemme kasvattaneet eri tavalla ajattelevan nuorison. Heissä ei ole niin paljon niin sanottuja pitkän päivän tekijöitä, vaan heille elämässä on paljon muutakin kuin työ, Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani

Jukka Mustonen

huomauttaa.

- Mutta jos kasassa on hyvä ryhmä ja hyvä idea, niin en usko, että tutkimuksen tekeminen jää Suomessa rahasta kiinni. Pidempiaikainen, kokopäiväinen tutkimus on tietysti eri asia.

Mustonen kertoo, että Tampereella yliopistosairaalassa on joillakin erikoisaloilla kärsitty viime aikoihin asti erikoistuvien lääkärien pulasta, joten tutkimusvapaiden antaminen on ollut vaikeaa. Nyt post doc -tutkijoita houkutellaan muun muassa mallilla, jossa lääkäri voi tehdä tutkimusta 1-3 kuukautta vuodessa täydellä palkalla ja sosiaalieduilla. Mustosen mukaan systeemi on otettu ilahduttavan hyvin vastaan. ?

Akatemia kaipaa varhaisia roolimalleja

"Jos lääkäritutkijoiden määrä kutistuu, muutamilla erikoisaloilla on vaarana, ettei professuureja saada täytettyä. Pitkällä tähtäimellä tutkijuuden rapautuminen heijastuu hoidon ja koko terveysjärjestelmän tasoon".

Näin arvioi professori Kalervo Väänänen, joka näkee nuorten lääkäritutkijoiden niukkuuden kahdesta ikkunasta: Turun yliopiston solubiologian professorina ja Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunnan puheenjohtajana.

Akatemian tilastojen mukaan nuoret lääkärit ovat terveyden tutkimuksen alueella kadoneet tutkijakunnasta melkein kokonaan.

- Tarvitsemme karriääritutkijoita, mutta ennuste heidän osuudestaan ei ole kovin hyvä. Yksilön sisäinen halu ja palo eivät yksin riitä. Yliopiston työt ovat huonosti palkattuja verrattuna terveydenhuollon töihin, Väänänen sanoo.

Hänen mukaansa muutama kymmenen lisämiljoonaa suoraan tutkimukseen kohdennettuna liikuttaisi laivaa oikeaan suuntaan. Nykyiseen päätoimiseen opettaja- ja tutkijamäärään pitäisi saada parin prosenttiyksikön korotus, jolloin heitä olisi muutama sata enemmän.

Väänänen on huolestunut siitä, että prekliinisen vaiheen opiskelijat tapaavat aina vain harvemmin lääketieteellisen pohjakoulutuksen saanutta opettajakuntaa.

- Varhaisen opiskeluvaiheen roolimallit ovat tärkeitä. Ne vaikuttavat siihen, miten aktiivisesti opiskelijat hakeutuvat tutkimuksen pariin.

Syy kliinisen tutkimuksen vähenemiselle löytynee myös yliopistosairaaloiden muuttuneesta toimintaympäristöstä. Myös yliopiston palveluksessa olevien ajasta suurin osa menee rutiinien pyörittämiseen, mutta tutkimustyöhön pitäisi pystyä rauhoittumaan ja keskittymään. EVO-rahaa tihkuu kuukauden, parin jaksoissa.

Lisäksi tiedekuntien olisi Väänäsen mielestä puntaroitava, ovatko ne tehneet kaikkensa, jotta opiskelijat voisivat tehdä tutkimusta opiskelun ohella.

Hänen mukaansa valtaosan rahoista pitäisi kulkea EVO-kassan kautta.

- Nykyisellä budjettirakenteella Akatemia ei voi ottaa vastattavakseen isompaa siivua. Ennen kuin on synnytetty uusi kokonaisratkaisu lääketieteellisen, erityisesti kliinisen tutkimuksen rahoituksesta sekä opetus- ja sosiaali- ja terveysministeriön välisistä vastuista, en voi olla kovin toiveikas.

Väänänen perää myös kokonaan uutta kansallista mallia lääketieteen koulutuksen ja tutkimuksen sekä terveydenhuollon yhteensovittamisesta.

- Esimerkkiä voisi hakea vaikka Hollannista, jossa yliopistosairaala ja tiedekunta ovat käytännössä yksi ja sama asia. Intergraation jälkeen tutkimus on saanut maassa hyvää tuulta alleen.

6 % lääkäreistä tutkii työkseen

Lääkäreistä 22 % on väitelleitä. Tutkimus ja opetus on päätyö

5,6 %:lla lääkärikunnasta.

Päätyökseen opettavien ja tutkivien, alle 40-vuotiaiden lääkäreiden määrä yliopistosairaanhoitopiireissä väheni 45 % vuodesta 2002 vuoteen 2008.

2000-luvun alussa lääkäreitä valmistui hieman aiempaa vähemmän. Tämä johtuu laman aikana tehdyistä leikkauksista.

Leikkuri vei EVO:sta viidenneksen

Lääketieteellistä tutkimusta rahoittavat Suomessa yliopistojen ja ministeriöiden lisäksi Suomen Akatemia ja Tekes sekä EU ja yksityinen sektori (mm. säätiöt, teollisuus). Korkeakoulujen lääke- ja terveystieteellisen tutkimuksen menot olivat 265 miljoonaa euroa vuonna 2007.

STM korvaa terveystieteellisen tutkimustoiminnan kustannuksia noin 40-50 miljoonalla eurolla vuodessa erityisvaltionosuus- eli EVO-rahoituksella. Terveydenhuollon toimintayksiköiden saama korvaus lasketaan niiden tuottamista artikkeleista kertyvien EVO-pisteiden pohjalta. Pisteet määräytyvät julkaisufoorumin impakti-arvon (impact factor) perusteella. Tänä vuonna tutkimuksen EVO-rahoitusta supistettiin 8,7 miljoonaa euroa.

Akatemiasta jaettava tuki on 50 miljoonan euron luokkaa. Terveystutkimus on Akatemian neljästä tuettavasta alueesta pienin pala. Sen osuus oli viime vuonna viidennes koko potista.