Suomen terveydenhuollon laatu kansainvälisessä vertailussa tulee tippumaan, kun tutkimus vähenee, arvioi Helsingin yliopiston tutkimusvaradekaani Tomi Mäkelä.

Suomalainen lääketieteen tutkimuksen perinne ja kansainvälinen ranking ovat vaarassa romahtaa, kun nuoria tutkijoita tulee vuosi vuodelta vähemmän. Tilanne voitaisiin vielä ehkäistä muutamalla korjausliikkeellä, uskovat asiaa läheltä seuraavat.

Kiinnostus lääketieteelliseen tutkimustyöhön näyttää olevan vähenemässä nuorten keskuudessa. Kattavaa tilastoa tai tutkimusta aiheesta ei ole, mutta Helsingin yliopiston tutkimusvaradekaani Tomi Mäkelä tunnistaa ilmiön.

– Kun tutkijakliinikolla on 100 prosenttia kunnan virkaa ja 30 prosenttia yliopistovirkaa, niin on selvää, ettei kuvio kiehdo. Maailmalla yleinen 70–30-malli houkuttelisi varmasti Suomessakin.

Mäkelä tarjoaa uudistukseksi kolmea konkreettista ideaa. Ensimmäiseksi yliopistojen ja yliopistosairaaloiden tulisi luoda haluttavia pestejä. Lähinnä kyse on palkasta ja työajan rationalisoinnista. Toisekseen eurolääkärivaiheelle olisi tehtävä jotain.

– Tutkijalääkäreiksi aikovat kiskaistaan pois kriittisellä hetkellä eikä vastavalmistuneiden pakottaminen terveyskeskuksiin toimi kenenkään kannalta.

Lisäksi Mäkelä ehdottaa, että erikoislääkärikoulutus ja tutkijakoulutus voisivat ansioituneiden kohdalla muodostaa yhtenäisen paketin eikä erillisiä ”putkia”.

Suomen terveydenhuollon laatu kansainvälisessä vertailussa tulee tippumaan, kun tutkimus vähenee, Mäkelä arvioi.

Pienempää vähemmällä rahalla

Trendi tunnetaan myös Kuopion yliopistossa, jossa EVO-rahoitetun tutkimuksen määrä on vähentynyt noin 20 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2008. Myös sopimusten keskihinta on laskenut.

– Ilmiöstä on syntynyt kierre. Kun tehdään pienempiä tutkimuksia, ne eivät tuota paljoa EVO-pisteitä ja ministeriöstä saadaan vähemmän rahaa. Tutkijoille jää aina vaan niukemmin jaettavaa, tutkimuspäällikkö Kirsi Luoto Pohjois-Savon sairaanhoitopiiristä summaa.

Hän muistuttaa, että STM:n tutkimukseen suuntaama EVO-potti on pysynyt euromääräisesti ennallaan viime vuodet. Ministeriössä asia tunnustetaan, mutta samaan hengenvetoon huomautetaan, että opetukseen suunnatun EVO-rahan määrä on noussut tasaisesti. Syynä siihen on koulutuspaikkojen lisääminen.

Luoto ehdottaa yhdeksi porkkanaksi samaa palkkaa kliinikolle ja tutkijalle. Tämä edellyttäisi resurssien lisäämistä erityisesti tutkijalähtöisiin tutkimuksiin. Lisäksi Suomessa voitaisiin yhtenäistää hallintomenetelmiä ulkomaisten tutkijoiden houkuttelemiseksi: erinomaisia datapankkeja ja lojaaleita tutkittavia kyllä riittäisi.

Jaana Ahlblad

Lue lisää Lääkärilehdestä 17/2009