Kipuprofessori Ralf Baron kannustaa nopeaan kivun diagnoosiin
Arvioidaan, että 200 000 suomalaisista kärsii neuropaattisesta kivusta, ja moni heistä jää ilman asianmukaista hoitoa. Kielin yliopiston neurologian professori Ralf Baron kävi Helsingissä puhumassa lokakuussa pidetyillä neurologian päivillä. Miehen ansiokas tieteellinen ura on yhtä pitkä kuin modernin kipututkimuksen aktiivisin aika: 20 vuotta.
Suurin osa alihoidettuja
- Hermovauriokivun diagnosointi on todellinen ongelma. Sen tunnistaminen on hankalaa kaikissa länsimaissa. Neurologeille asia on kuitenkin hyvin tuttu, sanoo professori Ralf Baron.
Neuropaattinen kipu eli hermovauriokipu poikkeaa kudosvauriokivusta siinä, että sen syynä on vaurio itse kipuradassa. Kroonisella neuropaattisella kivulla ei ole enää varoitustehtävää. Suurin osa neuropaattisesta kivusta kärsivistä on Baronin mukaan alihoidettuja. Hermovauriokivun tunnistaminen on vaikeaa, koska sillä voi olla useita eri aiheuttajia, ja kivun monista mekanismeista johtuen myös erilaisia hoitoja.
Kova koitamaton kipuärsyke voi kroonistua
- Neuropaattinen kipu tulisi diagnosoida heti yleislääkärin vastaanotolla ja hoitaa tehokkaasti mahdollisimman varhain. Uusin tieto on, että kova hoitamaton kipuärsyke voi johtaa kroonistumiseen. Avainasemassa on tuntoaistin poikkeavan toiminnan tunnistaminen, neuvoo Baron.
Ihotuntotesteissä tutkitaan reaktioita terävään pistoon, kevyeeseen kosketukseen sekä kylmään ja lämpimään. Testauksessa käytetään yksinkertaisia työvälineitä, kuten neulaa ja pumpulituppoa. Tyyppiesimerkki neuropaattisesta kivusta on hermojuuren vioittumisen aiheuttama selästä raajaan säteilevä kipu. Vyöruusulle ominaista on ihon herkkyys kevyelle kosketukselle.
Neuropaattinen kipu on yleensä jatkuvaa ja polttavaa taustakipua. Myös teräviä kiputuikkauksia tai ihoalueen poikkeavaa herkkyyttä voi olla. Tavallisia hermovauriokivun aiheuttajia ovat diabetes, vyöruusu, syöpä tai välilevytyrä.
Hoidetaan ensisijaisesti lääkkein
Baronin mielestä neuropaattista kipua tulisi ensisijaisesti hoitaa lääkkein. Kipulääkkeiden valinnassa täytyy muistaa niiden yhteisvaikutukset ja sivuvaikutusprofiili.
- Minulla ei ole antaa selvää ohjetta millä lääkkeillä hoito tulisi aloittaa, mutta pregabaliini tai gabapentiini valitaan usein ensin, koska ne ovat turvallisia. Näitä kahta lääkettä käytetään eri puolilla maailmaa yleisesti, vaikka ne ovatkin kalliita.
Tarjolla on myös antidepressantteja, jotka vaikuttavat serotoniiniin ja noradrenaliiniin, ja ne vahvistavat kehon omaa kykyä hillitä kipusignaaleja. Toinen lääkeryhmä on natriumkanavien toimintaa salpaavat lääkkeet, joista esimerkkinä Baron mainitsee epilepsialääke karbamatsepiinin.
Myös opioidit tehokkaita
- Nykyisin on vastoin aiempia käsityksiä voitu selvästi osoittaa myös opioidien tehokkuus neuropaattisen kivun hoidossa. Opioidien käytössä tulisi tosin muistaa, että on suuri osa ihmisiä, jotka eivät saa mitään vastetta opiodeista neuropaattiseen kipuun. Ne vaikuttavat vain 60 prosenttiin. Emme tiedä tarkkaan miksi näin on, kertoo Baron.
- Jos potilas kestää lääkkeitä, olisi paras käyttää usean lääkkeen yhdistelmää, jossa jokainen lääke vaikuttaa eri kipumekanismiin. Valitettavasti meillä ei toistaiseksi ole tutkimuksia usean lääkkeen yhteiskäytöstä. Mutta tulevaisuuden visio voisi olla, että meillä olisi tarjota jokaiselle kipupotilaalle oma yksilöllinen lääkecocktail, Baron ennustaa.
Neurokirurgiasta on sen sijaan Baronin mukaan hermovauriokivun hoidossa vain harvoin hyötyä. Hermon leikkaaminen auttaa parhaimmillaankin vain tilapäisesti ja kipu saattaa palata jopa entistä vahvempana leikkauksen jälkeen. Neurokirurgisista menetelmistä selkäytimen stimulaatio on käytetyin menetelmä neuropaattisen kivun hoitoon.
