Erikoistuvat kirurgit hyötyvät simulaatiokoulutuksesta, mutta Suomi on sen käytössä takapajula. Syynä ovat raha, aika ja vanhat asenteet.

Erikoistuvien kirurgien simulaatiokoulutuksesta on kiistattomasti hyötyä, mutta pelkkä laitteen hankkiminen sairaalaan ei riitä.

Näin toteaa aiheesta väitöstutkimuksen tehnyt KM Minna Silvennoinen.

- Tiedän paikkoja, joissa simulaattori pölyttyy nurkassa. Laite ei ratkaise mitään. Suomessa tarvitaan muutosta koko erikoistuvien lääkäreiden oppimiskulttuuriin, hän sanoo.

Keski-Suomen keskussairaalan Tietotaito-keskuksen ylilääkäri Teuvo Antikainen kuvaa tilannetta niin, että Suomi on simulaatiokoulutuksen takapajula.

- Suomessa kirurgiaa leimaa vanha traditio: näe yksi, tee yksi ja opeta yksi. Se menee valitettavasti lääkärikunnan asenteisiin.

Vanha malli on sattumanvarainen

Minna Silvennoisen mukaan perinteinen oppipoikamalli, jossa erikoistuva lääkäri vain seuraa erikoislääkärin vanavedessä ja katselee, on vanhentunut.

- On täysin sattumanvaraista, miten paljon aikaa ja innostusta erikoislääkärillä on kouluttaa erikoistuvaa lääkäriä, tai missä vaiheessa esimerkiksi kirurgiksi erikoistuva pääsee itse leikkaamaan.

Simulaatiokoulutus tuo järjestelmällisyyttä oppimisprosessiin.

- Se vähentää virheitä ja parantaa potilasturvallisuutta. Lentäjillä simulaatiokoulutuksesta on jo vuosikymmenten kokemus, ja se on tärkeä turvallisuutta lisäävä tekijä.

Myös Lääkärilehdessä julkaistu HALO-katsaus vuodelta 2011 tukee leikkaussimulaattorien käyttöä kirurgikoulutuksen alkuvaiheessa.

Jyväskylä on edelläkävijä

Minna Silvennoinen analysoi väitöstyössään erikoistuvien kirurgien työskentelyä ja tähystysleikkaustaitojen oppimista Keski-Suomen keskussairaalassa sekä oikeissa sappileikkauksissa että simulaatioharjoituksissa.

Jyväskylä on Suomen mittakaavassa simulaatiokoulutuksen edelläkävijä. Siellä simulaatiokoulutus otettiin osaksi erikoistuvan kirurgin runkokoulutusta vuonna 2010.

Idea heräsi jo kymmenisen vuotta sitten. Ensimmäiset laitteet hankittiin vuonna 2008. Nykyisin Tietotaito-keskusta hyödyntää jo kymmenen erikoisalaa.

Antikainen uskoo, että kiinnostus on heräämässä laajemminkin. Viime huhtikuussa Euroopan erikoislääkäriliiton UEMS:n alle perustettiin Euroopan kliinisten taitokeskusten järjestö NASCE (Network of Accredited Clinical Skills Centres in Europe). Jyväskylä on toistaiseksi ainoana Suomesta hakenut siltä laatukoulutussertifikaattia.

Silvennoisen mukaan simulaatiokoulutus vaatii paitsi laitteita myös organisaation niiden ympärille: ylläpitäjiä, it-tukea, koulutussuunnittelua ja kouluttajalääkäreitä. Sairaalan johdon tuki on tärkeä. Ilman sitä innokkaimmatkin pioneerit väsähtävät muutaman vuoden jälkeen.

Antikaisen mukaan konseptin luominen on vaatinut Jyväskylässä paljon puhetta ja perusteluja, mutta nyt tilanne näyttää hyvältä. Myös kunnat ovat nähneet asian tärkeyden.

Tietotaito-keskuksen alkuinvestoinnit ovat olleet noin miljoona euroa. Yksi simulaattori maksaa yli satatuhatta euroa.

- Toisaalta jos sillä voidaan estää yksikin vakava sappitiekomplikaatio, joka hoidetaan pitkän kaavan mukaan maksansiirrolla, ollaan jo tienattu se laitteen hinta. Lisäksi inhimillistä ja eettistä puolta on vaikea muuttaa rahaksi.

Harjoittelu paljastaa heikot lenkit

Silvennoisen väitöskirja keskittyi kirurgien koulutukseen, mutta simulointi sopii monenlaiseen harjoitteluun. Silvennoisen yritys MinSim toteuttaa simulaatiokoulutusta muun muassa synnytysosastoilla sekä ensihoito- ja leikkaussaliympäristöissä.

Simulaatio aidossa toimintaympäristössä tuo usein esiin epäkohtia.

- Simulaatio voi esimerkiksi paljastaa, että tietyt välineet pitäisi olla toisessa paikassa.

Tyypillinen haaste moniammatillisessa yhteistyössä on tiedonvälitys, joka on monen terveydenhuollossa tapahtuvan virheen taustalla.

- Toisinaan hoitotilanteessa huudellaan käskyjä, mutta niitä ei kohdisteta kenellekään, jolloin ne jäävät toteuttamatta.

SimulaattoriHarjoittelu tuo varmuutta

Kirurgiaan erikoistuva Leena Pitkänen vetää polttoinstrumentilla sappirakkoa ympäröivää kiinnityskudosta ja painaa jalallaan polkimesta, jolloin kudos palaa. Leikkaus etenee varmoin ottein.

Pitkänen harjoittelee Keski-Suomen keskussairaalan Tietotaito-keskuksessa sapen tähystysleikkausta. Se näyttää simulaattorin kamerassa samalta kuin oikeasti - joskin melko siistiltä tapaukselta. Myös instrumentit ovat samanlaiset kuin leikkaussalissa.

Pitkäsellä on takanaan jo kymmeniä harjoituskertoja. Hän on tehnyt Jyväskylän Lupa leikata -ohjelman pakolliset harjoitukset ja suorittanut näyttökokeen leikkaussimulaattorilla.

Vaiheet ja instrumentit oppii hyvin

Simulaattoriharjoitusten avulla erikoistuva kirurgi oppii käyttämään instrumentteja ja kameraa ja voi harjoitella sappirakon leikkausta anatomisesti erilaisilla potilailla. Ohjelma piippailee ja antaa palautetta. Tarkoitus on, että erikoistuva oppii myös, milloin kannattaa pysäyttää leikkaus ja pyytää apua.

Pitkäsen ensimmäinen oikea sappileikkaus oli elokuussa.

- Oli varmasti helpompaa, kun oli tehnyt simulaattoriharjoituksia. Tuntuma on toki erilainen, mutta ei tarvinnut miettiä leikkauksen vaiheita tai mitä instrumentteja tarvitaan seuraavaksi.

Pitkänen aikoo hyödyntää simulaattoria jatkossakin.

- Laitteessa on ominaisuuksia, joihin en ole ehtinyt vielä tutustua. Tällä pystyy esimerkiksi harjoittelemaan laparoskooppista ompelua.