Jokaisella synnyttäjällä on oikeus kivunlievitykseen. Ajatus on kuitenkin häkellyttävän uusi: vasta vuonna 1980 Lääkärilehdessä heräsi keskustelu siitä, että naiset eivät enää hyväksy synnytyskipua itsestään selvänä.

Synnyttäjän autonomia on lisääntynyt, kertoo Suomen anestesiologiyhdistyksen obstetristen anestesiologien jaoksen puheenjohtaja, LT, anestesiologi Petri Volmanen Savonlinnan keskussairaalasta ja HUS:n Naistenklinikalta.

- Nykyisin synnytyssairaaloissa on enemmän anestesialääkäreitä. Synnytykset ovat loppuneet pienistä synnytysyksiköistä, joissa anestesiologeja ei ollut, Volmanen sanoo.

Muitakin muutoksia on tapahtunut. Puudutus voidaan antaa jo synnytyksen alussa tai myöhään, jopa ponnistusvaiheen aikana.

- 1980-luvulla tavoitteena ei ollut ponnistusvaiheen kivunlievitys. Nykyisin on käytössä myös spinaali- ja epiduraalipuudutus, joilla voidaan hoitaa ponnistusvaiheen kipua.

Joitakin esteitä kivunhoidolle on edelleen.

- Muun muassa trombofilian lääkehoito, jos synnyttäjä on sairastanut esimerkiksi keuhkoembolian tai syvän laskimotukoksen, voi olla este epiduraali- ja spinaalipuudutukselle. Selkäpistosta ei voida antaa silloinkaan, jos synnyttäjän selässä on anatominen este esimerkiksi selkäleikkauksen jäljiltä.

Volmasen mukaan synnytyssairaaloissa pitää olla käytettävissä muita keinoja, jos epiduraali- tai spinaalipuudutus ei ole mahdollinen. Kohdunkaulan puudutus on yksi kivunlievityksen vaihtoehto.

- Lyhytvaikutteinen, morfiinin kaltaisesti vaikuttava kipulääke remifentaniili on myös synnytyskipulääkkeeksi sopiva. Tällöin pitää olla riittävästi henkilökuntaa valvomassa synnyttäjää.

Sikiön hapensaannin kannalta on haitallista, jos äiti ylihengittää synnytyksessä kivun vuoksi.

- Aikaisemmin sikiön sydänkäyrän häiriöitä pidettiin esteinä epiduraalipuudutukselle. Näin ei enää juuri ajatella, vaan epiduraalipuudutus voi auttaa sikiön sydänkäyrän häiriöihin, kun äidin kivut lievittyvät.