Yhdysvaltalaiset erikoislääkärijärjestöt 
listasivat tutkimuksia ja hoitoja, jotka 
kliinikko voisi tietyissä tilanteissa kyseenalaistaa. Idea kiinnostaa Suomessakin.

Suomalaiset erikoislääkärijärjestöt suhtautuvat melko myönteisesti yhdysvaltalaisiin listoihin, jotka esittävät karsittavia tutkimuksia ja hoitoja eri erikoisaloilta. Sellaisille nähdään tarvetta meilläkin.

Listat ovat yli 40 yhdysvaltalaisen erikoislääkärijärjestön laatimia. Choosing Wisely -kampanjan tarkoituksena on herättää keskustelua tutkimuksista ja hoidoista, joiden käyttö on tietyissä tilanteissa turhaa. Myös potilaille on omia ohjeita.

Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen puheenjohtajan Pekka Honkasen mukaan esimerkiksi Käypä hoito -johtokunta ja erikoislääkärijärjestöt voisivat yhteistyössä tehdä listat Käypä hoito -suositusten pohjalta. Honkasen mukaan suositusten jalkauttaminen on toistaiseksi jäänyt sivuun, ja listat voisivat olla siinä päänavaus.

– Meillä on valmiiksi pureksittua näyttöä kaikilta erikoisaloilta, mutta toimintatavat terveyskeskuksissa eivät kaikilta osin ole niiden tasolla. Lista auttaisi orientoitumaan toiminnan petraamisessa ja antaisi vinkkejä siitä, mihin rajalliset resurssit kohdistetaan, Honkanen sanoo.

Kotimaisista 
lähtökohdista

Pekka Honkanen uskoo, että Suomessa laadittava yleislääkärien TOP 5 -leikkauslista muistuttaisi huomattavasti yhdysvaltalaista listaa.

Esimerkiksi ortopedien kohdalla on toisin.

– Ajatus listoista on kehityskelpoinen. Listat fokusoivat, herättelevät ja tuovat ajankohtaisia asioita suurennuslasin alle. Hoitokulttuurien erilaisuuden takia ohjeet pitäisi kuitenkin tehdä kansallisesti eikä maailmanlaajuisesti, Ortopediyhdistyksen puheenjohtaja Jarkko Pajarinen sanoo.

Myös Lastenlääkäriyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Lahdenne korostaa yhdysvaltalaisen ja suomalaisen järjestelmän eroja. Hän pitää turhien hoitojen listaamista yleisesti tärkeänä, mutta ei koe ohjeita tarpeellisiksi omalla alallaan.

Lahdenne painottaa, että suomalaiset lastenlääkärit tekevät vastaavaa hoitokäytäntöjen kehittämistyötä koko ajan.

– On vaikeaa ajatella, että meillä olisi turhia hoitoja tai tutkimuksia. Työnjakokysymykset ovat olennaisempia, eli missä vaiheessa potilaan hoitopolkua tutkitaan mitäkin, perusterveydenhuollossa vai erikoissairaanhoidossa.

Nuhaa hoidetaan 
sairaalassa

Lastenlääkäreiden allergologiayhdistyksen varapuheenjohtajan Mika Mäkelän mielestä listat sopisivat hyvinkin sekä erikoisalojen sisäiseen käyttöön että yleislääkäreille, keskustelun eväiksi vastaanotoille.

– Hoidamme paljon kroonisia, monitekijäisiä ja elämäntapoihin liittyviä sairauksia, joiden hoitoon potilaan sitouttaminen vaatii paljon aktiivista keskustelua.

Allergologiassa ei ole leikkauslistoja mietitty, mutta jos laajempi priorisointikeskustelu joskus toden teolla alkaa, Mika Mäkelä ilmoittautuu vapaaehtoiseksi mukaan.

– Sairaaloiden hallinnollinen työ on mennyt kustannusten tuijottamiseksi. Ongelma on siinä, että emme voi hallita kustannuksia, vaan poliitikot päättävät rahasta. He eivät kuitenkaan ole valmiita konkreettiseen priorisointiin.

Vai pitääkö nuhaa todellakin hoitaa erikoissairaanhoidossa, kuten Mäkelä siedätyshoidosta toteaa? Entä massiivisen laihtumisen jälkeiset iholeikkaukset, kuuluvatko ne yhteiskunnan kustannettavaksi?

– Suomessa ei ole aitoa, päätösvaltaista järjestelmää linjojen vetämiseen. Lääkärit haluavat koulutuksensa pohjalta tehdä potilaalle kaiken, mikä on tehtävissä. He eivät aina huomaa tunnustaa realiteetteja, Mäkelä sanoo.

Lääkärikunta ei ole enää riittävän yhtenäinen priorisointipäätösten tekoon. Mäkelän mukaan osa on mukana markkinahumussa ja tekee hoitopäätöksiä, jotka eivät ole potilaan edun mukaisia.

– Perusterveydenhuollosta ei enää löydy silmälääkäriä eikä gynekologia sinänsä tarpeellisille kontrolliluonteisille käynneille. Priorisointia on siis tapahtunut, mutta onko se ollut hallittua? Mäkelä kysyy.

Hänen mukaansa priorisointityöhön tarvittaisiin sparraaja sekä kollegiot, jotka päätöksiä tekisivät.

Ja leikkauslistat. Ne voisivat olla hyvä lisä kliinikon työkalupakkiin turhien hoitojen, tutkimusten ja kustannusten karsimiseksi.

Jaana Ahlblad ja Miia Soininen
Kuva Panthermedia, kuvankäsittely Tuula Kakko

Lue juttu kokonaisuudessaan 16.5.2014 ilmestyvästä Lääkärilehdestä 20/2014

Esimerkkejä USA:n listoista (www.choosingwisely.org) 


Yleislääketiede
1. Alaselkäkipu ei vaadi 
kuvantamis­tutkimuksia 
ensimmäisten kuuden viikon 
aikana, paitsi jos epäilet vakavia 
tai spesifisiä syitä.

2. Älä määrää antibiootteja rutiininomaisesti lievään tai kohtalaiseen akuuttiin sivuontelotulehdukseen, paitsi jos oireet 
kestävät vähintään seitsemän päivää tai pahenevat kliinisen 
tilan jo kohennuttua.

3. Älä seulo osteoporoosia DXA:lla 
alle 65-vuotiailta naisilta tai alle 70-vuotiailta miehiltä, joilla ei ole riskitekijöitä.

4. Vuosittainen EKG ja muut 
sydän­tutkimukset ovat turhia 
pienen riskin potilaille, joilla 
ei ole oireita.

5. Älä tee Papa-kokeita alle 
21-vuotiaille tai naisille, joilta on poistettu kohtu muun kuin syövän takia.

Professori Pekka Honkanen:
– Ohjeet ovat erittäin perusteltuja 
ja relevantteja suomalaisen 
lääkärin kannalta. Tilanteet 
toistuvat usein.

Lastentaudit
1. Älä määrää antibiootteja ilmeisiin viruksen aiheuttamiin ylähengitystiesairauksiin.

2. Yskän- ja flunssalääkkeitä ei pidä määrätä alle 4-vuotiaille hengitystiesairauksien hoitoon.

3. Älä tee neurologisia kuvantamistutkimuksia, jos lapsella on yksinkertainen kuumekohtaus.

4. Rutiininomainen tietokonetomografia on turhaa vatsakivun arvioinnissa.

5. Aiempi sairaushistoria on 
otettava huomioon ennen ruoka-allergioiden testausta.

Dosentti Pekka Lahdenne:
– Kaikki ovat varsin yleispäteviä Suomeen, mutta suurin osa on 
aika itsestäänselviä. Ohje kuvantamisesta kertoo amerikkalaisesta systeemistä, 
siellä ehkä varmuuden vuoksi kuvannetaan kaikki. Meillä niin 
ei tehdä.

Allergologia
1. Älä teetä vakioimattomia 
diagnostisia testejä, kuten immunoglobuliini G (IgG)- tai epäspesifisiä immunoglobuliini E (IgE)-testejä allergian määrittämiseksi.

2. Älä teetä nenän sivuonteloiden 
TT-kuvausta tai määrää antibiootteja komplisoitumattomaan akuuttiin rinosinuiittiin ilman painavaa syytä.

3. Älä tee rutiininomaisesti diagnostisia testejä potilaille, joilla on krooninen nokkosihottuma.

4. Käytä aina spirometriaa astman diagnostiikassa ja hoidossa.

5. Älä käytä antihistamiineja ensilinjan hoitona vakavissa allergisissa 
reaktioissa.

Dosentti Mika Mäkelä:
– Kiva idea, jossa on sama henki kuin Allergiaohjelmassa, asiat vain on typistetty listamuotoon. Suomalaislistan yksi kohta voisi olla ”Älä lähde ensimmäiseksi epäilemään allergiaa, 
kun vauva oireilee tavallisilla iho- tai suolioireilla”. Tarvitaan yksinkertaiset toimintaohjeet vaikkapa ihon rasvaukseen sekä keskustelua oireista ja niiden merkityksestä.