Lapsilla on liikaa vastuuta itsestään ja elintavoistaan, sanoo koululääkäri Marjut Jalonen. Moni ongelma jäisi syntymättä, jos lapset saisivat tarpeeksi unta, hyvää ravintoa ja riittävästi liikuntaa.

Psyykkiset ongelmat ovat vuo­sien myötä nousseet yhä vahvemmin osaksi koululääkärin työtä. Helsinkiläisen Marjut Jalosen mukaan yhtenä syynä on tavalla tai toisella hukassa oleva vanhemmuus. Koulussa näkee lasten kärsivän aikuisen nälkää. Pienet lapset tunkevat opettajien syliin.

– Lapset tarvitsevat ohjausta. He eivät voi vielä murrosikäisinäkään päättää, mitä syövät tai koska menevät nukkumaan. Joskus joutuu puuttumaan jopa pukeutumiseen, kun lapsi on itse päättänyt miten pukeutuu – ja palelee.

Koululääkärin työ on muuttunut perhekeskeisemmäksi. Vanhemmat ovat aiempaa tiiviimmin mukana laajoissa terveystarkastuksissa, joita tehdään 1.-, 5.- ja 8.-luokkalaisille. Lääkäri näkee tarkastuksessa perheen keskinäisen vuorovaikutuksen tavat ja pääsee muistuttamaan hyvien elintapojen merkityksestä myös vanhemmille.

– Monelta väärinymmärrykseltä vältytään, kun asioista puhutaan kasvokkain.

Laajat terveystarkastukset tulivat osaksi kouluterveydenhuoltoa koulu- ja opiskeluterveydenhuollon asetuksen myötä vuonna 2009. Jalonen pitää muutosta hyvänä.

– Koululääkärin työlle on saatu tukea, kun kunnilla on velvollisuus pitää huoli terveystarkastusten toteutumisesta.

Kuka minä olen?

Jalonen on koulutukseltaan lastenlääkäri. Koululääkäreissä on hänen mukaansa yhä enemmän myös lastenpsykiat­reja, ja se on hyvä. Kollegat oppivat toisiltaan, kun vaikeita tilanteita ja kokemuksia ratkotaan koululääkäreiden ­yhteisissä tapaamisissa ja ryhmätyön­ohjauksessa.

Jalonen on tehnyt koululääkärin uransa länsihelsinkiläisissä kouluissa. Viime vuodet ovat kuluneet kahdessa erilaisessa opinahjossa, kannelmäkeläisessä alakoulussa ja isossa haagalaisessa koulussa, jossa on oppilaita sekä peruskoulu- että lukioasteella. Koululääkärin työ on Jalosen mielestä kehittynyt ­hyvään suuntaan. Enää ei opettaja lähetä lääkärin vastaanotolle hankalaa oppilasta antamatta mitään lisätietoja. Oppilashuollon yhteistyö toimii ja opettajatkin ovat perehtyneet psykososiaalisiin ongelmiin.

Maailman muuttuminen näkyy koulussa nopeasti. Esimerkiksi seksuaali­valistuksen luonne on muuttunut.

– Kun aloitin työt, seksuaalivähemmistöt esitettiin valistuksessa harvinaisena poikkeuksena. Nykyään moni nuori pohtii seksuaalista suuntautumistaan ja jopa sukupuoltaan. Se on alue, johon on pitänyt perehtyä huolellisesti.

Dickensin jäljissä 
koulutyöhön

Jalonen viettää syksyn kauniita, aurinkoisia päiviä vapaalla. Ennen eläkkeelle siirtymistä on pidettävä rästivapaat pois.

– Olen iloinen, että pääsen pois töistä ennen valtakunnalliseen sähköiseen potilastiedon arkistoon siirtymistä. Potilastietojärjestelmien kanssa on jo ollut riittävästi harmia.

Muuten työ on ollut antoisaa. Jalonen suosittelee alaa nuorille kollegoille ja vinkkaa, ettei koululääkärin työhön kuulu päivystämistä. Hän epäilee, että koululääkärin työtä saatetaan pitää lääkärien keskuudessa ”hanttihommana”. Vaikuttavuutta on vaikea arvioida, kun työ painottuu ennaltaehkäisyyn.

– Minä kuitenkin uskon terveyskasvatuksen voimaan.

Työhön mahtuu myös akuuttitilanteita. Koululääkärin pitäisi vielä nykyistä enemmän pystyä reagoimaan ja antamaan aikaa juuri silloin, kun ongelmat kärjistyvät ja oppilas on valmis niistä puhumaan.

– Luottamuksen rakentaminen kestää pitkään, ja jos sopiva hetki pääsee ohi, oppilasta voi olla vaikea saada myöhemmin avautumaan.

Jalosen kiinnostus työhön lasten ­parissa sai alkunsa rakkaudesta Charles Dickensin kirjoihin. Eläytyminen lasten kohtaloihin herätti halun tehdä oman osansa lasten eteen. Jalonen yrittää ­antaa jokaisella tapaamisella oppilaalle positiivista palautetta. Lapset rakentavat itsetuntoaan ja tarvitsevat hyviä viestejä.

– Pidän mielessä, että yksikin hyvä ­aikuiskontakti voi olla ratkaiseva, jos ­kotona asiat menevät päin mäntyä.

Hertta Vierula
Kuva: Mikko Käkelä