Liikunnan koulutusryhmittäiset erot näyttäisivät osittain johtuvan vanhempien sosioekonomisesta asemasta, mutta myös omalla aikuisuuden sosioekonomisella asemalla on vaikutusta liikuntaharrastuksiin.

Liikunnallisen elämäntavan perusta rakennetaan lapsuudessa ja nuoruudessa, osoittaa Helsingin yliopistossa perjantaina 3. joulukuuta tarkastettava väitöstutkimus. Siksi on tärkeää huolehtia siitä, että tarjolla on edullisia ja monipuolisia, kaikkien lasten saatavilla olevia liikuntaharrastuksia.

VTM Tomi Mäkisen tutkimukset osoittavat, että "liikkumattomuus" näyttää kasaantuvan vain vähän koulutusta saaneisiin ja pienituloisiin. Liikunnan sosioekonomiset erot näyttävät myös pysyneen samankaltaisina jo yli 20 vuotta.

THL:n väestötutkimusaineistoihin perustuva tutkimus osoitti, että vuosien 1978 ja 2002 välillä pienituloiset eivät yleisesti ottaen harrastaneet liikuntaa vapaa-aikanaan eivätkä työmatkoillaan. Poikkeuksen muodostivat kuitenkin työntekijän ammattiasemassa olevat naiset, jotka ovat olleet aktiivisempia työmatkaliikkujia verrattuna muissa ammattiasemissa oleviin.

Matalasti koulutetuilla kilpaurheilun harrastaminen nuoruudessa ja korkeasti koulutetuilla kuntoliikunnan harrastaminen varhaisaikuisuudessa ennustivat aikuisiän vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta. Myös pitkä altistuminen fyysisesti raskaille työoloille miehillä ja henkisesti raskas nykyinen työ naisilla selittivät osittain ammattiryhmittäisiä eroja vapaa-ajan liikunnassa.

– Erityisesti koulutusuralla näyttäisi olevan voimakas yhteys liikuntaan", Mäkinen toteaa.

Elinikäisen liikunnallisen elämäntavan omaksumiseen näyttävät vahvasti vaikuttavan lapsuuden ja nuoruuden liikuntatottumukset ja yleisesti terveelliset elämäntavat sekä suotuisat työolosuhteet, jotka eivät rasita liikaa fyysisesti tai henkisesti.

Kaikille oikeus liikuntaharrastukseen

Tomi Mäkisen mukaan yhteiskunnan tulisi luoda lapsille ja nuorille sellaiset elinolot, jotka tukevat liikunnallisen elämäntavan omaksumista. Erityisen tärkeää olisi huolehtia siitä, että tarjolla on riittävästi edullisia liikuntamahdollisuuksia myös pienituloisten perheiden lapsille ja nuorille.

Olisi myös tärkeää lisätä mahdollisuuksia työpaikkaliikuntaan erityisesti sellaisilla aloilla, joissa on paljon matalasti koulutettuja työntekijöitä ja fyysisesti tai henkisesti kuormittavat työolot.

– Esimerkiksi työmatkapyöräilyä voitaisiin edistää parantamalla sosiaali- ja suihkutiloja. Lisäksi mahdollisuus käyttää osa työajasta oman kunnon kohentamiseen liikkumalla voisi motivoida monia aloittamaan säännöllisen liikuntaharrastuksen, Mäkinen sanoo.

Ulla Järvi

Kuva: Pixmac