Kudosten-luovutuskortilla pyritään saamaan ihmiskudoksia tutkimuskäyttöön

Juliana von Wendtin Säätiö on tuonut käyttöön elintenluovutustestamentin tapaisen kortin, jonka avulla voi luovuttaa kudoksiaan lääketieteellisen tutkimuksen käyttöön kuoleman jälkeen. Ajatus kudostenluovutuskortista on syntynyt ulkomaisten esimerkkien pohjalta; sellainen on ollut jo vuosia käytössä esimerkiksi Englannissa.

Eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä ja soveltamista tukeva Juliana von Wendtin Säätiö pyrkii kortin avulla lisäämään ihmiskudosten saatavuutta tutkimustarkoituksiin ja samalla vähentämään koe-eläinten käyttöä. Perusajatuksena kudostenluovutuskortissa on se, että ihmisen kudokset soveltuvat eläinten kudoksia paremmin moniin tutkimuksiin ja niitä käyttämällä saadaan myös paremmin ihmisiin sovellettavia tuloksia. Korttia ei ole tarkoitettu elintenluovutustestamentin kilpailijaksi, vaan se pyrkii myös lisäämään elintensiirtoihin tarvittavien elinten saatavuutta.

Säätiö selvitti pari vuotta sitten suomalaisten tutkimuslaitosten näkemyksiä kudostenluovutuskortista sekä ihmiskudosten käyttöä tutkimuksissa. 27 vastanneesta tutkimuslaitoksesta enemmistö kannatti ajatusta luovutuskortista eikä mikään laitos suhtautunut siihen kielteisesti. Ihmiskudosta käytettiin tutkimuksissa 24 laitoksessa, ja noin kolmasosalla oli ollut ainakin jonkin verran ongelmia ihmiskudosten saatavuudessa, joillakin jopa tutkimusta haittaavia vaikeuksia. Ongelmallisin vaihe on useimmiten ollut herkkien kudosten saaminen riittävän nopeasti tutkimukseen. Tärkeitä keinoja ihmiskudosten hyödyntämiseksi olisivat vastaajien mukaan tutkimuslaitosten ja sairaaloiden yhteistyön tehostaminen, kudospankit sekä kudosviljelytekniikoiden opetuksen lisääminen tutkijakoulutuksessa. Vastanneista laitoksista 10 voisi korvata ihmiskudosten käytöllä koe-eläinten käyttöä, ja toisaalta 10 laitosta katsoi, että ei voisi.