Kuntoutuksen tutkimus ei aina taivu luonnontieteen metodeihin
Kuntoutuksen vaikuttavuudesta taitetaan peistä ajoittain terävästikin.
Maan kuntoutusfirmoissa liikutellaan vuosittain suuria rahoja. Sotaveteraanien kuntouttamisen vähitellen loppuessa täytyy yritysten ja säätiöiden löytää uusia asiakasryhmiä. Tilalle ovat astumassa tyky-toimintaan liittyvät kuntoutuskurssit.
Mutta onko kuntoutuksesta apua työikäisille; ja millaiset menetelmät edistäisivät työkyvyn ylläpitoa?
- Työkyvyn ylläpitäminen kohdistuu periaatteessa kaikkiin työikäisiin, mutta kohderyhmät ovat erilaisia. Tavoitteena on vaikuttaa toisaalta yksittäisiin ihmisiin ja parantaa heidän selviytymistään, työkykyään ja terveydentilaansa. Toisaalta tavoitteena on vaikuttaa myös työyhteisöihin sekä yhteisölliseen työ- ja toimintakykyyn, kuvailee kehittämispäällikkö, dos. Kristiina Härkäpää Kuntoutussäätiöstä.
Varsinaisen tyky-toiminnan rinnalla kulkee sen menetelmien tutkimus ja vaikuttavuuden arviointi. Viime viikolla Kuntoutusasiain neuvottelukunta ja Kuntoutussäätiö järjestivät tutkimusseminaarin kuntoutuksen ja sen vaikuttavuuden arvioinnista.
Sekoittava tekijä: elämä
Terveyttä ja siihen vaikuttavia toimenpiteitä tutkitaan yleensä luonnontieteestä omaksutuin menetelmin.
- Lääketieteellisessä tutkimuksessa muuttujat ovat lähes aina selkeitä ja yksiselitteisiä. Satunnaistettuun, kokeelliseen asetelmaan perustuvat tutkimukset ovat toki käypiä myös kuntoutuksen vaikuttavuustutkimuksessa. Siinä kuitenkin mukaan astuu sellainen sekoittava tekijä kuin elämä! Kristiina Härkäpää hymähtää.
- Työkyky kun ei olekaan ihmisen ominaisuus, vaan monien tekijöiden summa. Kuntoutuskaan ei ole vain yksi toimenpide, vaan pitkä prosessi, hän toteaa. Eri ihmisillä, eri aikoina ja eri paikoissa prosessiin tulee muuttujia, joita ei aina kyetä ennakoimaan tai sulkemaan pois.
- Eräässä tutkimuksessamme vertailtiin kahteen erityyppiseen fyysiseen harjoitteluun perustuvia kuntoutuskursseja, joilla ihmisten sitouttamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Kuntoutujat päättivätkin kuitenkin omien halujensa mukaan muuttaa harjoitusohjelmia, jolloin alkuperäinen vertailuasetelma katosi! kertoo esimerkkinä erikoislääkäri Katariina Hinkka, Kelan Turun tutkimus- ja kehitysyksiköstä.
- Ihminen toimii omassa elämässään haluamallaan tavalla. Kuntoutusinterventio on prosessi, jossa moninaisia sekoittavia ja tilannetekijöitä on käytännössä mahdoton hallita, Hinkka korostaa.
Hänen mielestään positivistisen tutkimusperinteen mukaiseen satunnaistettuun koeasetelmaan perustuva tutkimus on kuitenkin edelleen perusteltu kuntoutuksen vaikuttavuutta tutkittaessa.
- Kuntoutuksen tutkimuksessa tarvitaan monenlaisia tutkimusotteita. Myös kvalitatiivinen tutkimusote ja terveystaloustieteellinen arviointi kuuluvat kuntoutuksen vaikuttavuustutkimukseen yhä korostetummin, sanovat Kristiina Härkäpää ja Katariina Hinkka.
