Kyynärvarren murtuma yleisin potilasvahingon aiheuttaja

Kyynärvarren murtuma -diagnoosiryhmä on yleisin perussairaus, joka johti korvattavaan potilasvahinkoon vuosina 2002-04. Korvauksia maksettiin kaikkiaan 302 tapauksessa, joista vain kolmasosassa oli kyse leikkauskomplikaatiosta. Kahdessa tapauksessa kolmesta vahinko syntyi jossain konservatiivisen hoidon vaiheessa.

Tyypillinen potilasvahinko syntyy silloin, kun kyynärvarren murtuma hoidetaan kipsillä, asentoa ei saada riittävän hyväksi eikä murtuman asentoa tarkasteta tarpeeksi usein.

- Asentoa voidaan reponoida kahden ensimmäisen viikon aikana, mutta tämän jälkeen tämä mahdollisuus menetetään. Jos asiaa ei oteta huomioon ajoissa, voidaan joutua myöhäiskorjauksiin. Nämä leikkaukset johtavat usein korvauksiin, sanoo Potilasvakuutuskeskukselle vuosien 2002-04 potilasvahinkoja selvittänyt vastaava ylilääkäri, dosentti Eero Hirvensalo Husista.

- Jos et osaa reponoida, pyydä apua. Äläkä laiminlyö kontrollikäyntejä, hän neuvoo.

Kyynärvarren murtumia hoidetaan kaikissa terveyskeskuksissa ja aluesairaaloissa, ja Hirvensalo perääkin sairaanhoitopiirien ylilääkäreiltä tiukempaa puuttumista niiden hoidossa sattuviin potilasvahinkoihin:

- Terveysasemat, joilla näitä potilasvahinkoja sattuu, tulevat ylilääkärien tietoon. Niihin puuttuminen kuuluu heidän ohjausvelvollisuuteensa, hän sanoo.

Yhtä paljon korvattavia potilasvahinkoja kuin kyynärvarren murtumat aiheuttavat myös polven tai säären murtumat yhdessä.

Nilkka- ja säärimurtumissa korvattava potilasvahinko johtuu kolmessa tapauksessa neljästä epätyydyttävästä leikkaustuloksesta ja yhdessä tapauksessa neljästä riittämättömästä kliinisestä tutkimuksesta tai konservatiivisen hoidon toteutuksesta.

Hirvensalon mukaan nilkka- ja säärimurtumissa potilasvahingot johtuvat usein puutteellisesta leikkaustekniikasta ja siitä, ettei ole osattu erottaa, minkälainen murtuma pitää leikata ja minkälainen voidaan hoitaa kipsillä. Ongelmia on myös kipsihoidon hallinnassa. Hänen mielestään nilkkamurtumien hoitoon pitäisikin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota jo perusopetuksessa ja kirurgian runkokoulutusvaiheessa.

Sormien jännevammat jäävät huomaamatta

Myös sormien jännevammat aiheuttavat melko paljon korvattavia potilasvahinkoja, jotka Hirvensalon mukaan olisivat helposti estettävissä. Kolmessa tapauksessa neljästä kyse on diagnoosin viivästymisestä. Leikkauskomplikaatiosta vahinko aiheutui vain yhdessä tapauksessa neljästä.

- Kaikki viiltovammat ovat sellaisia, joissa jännevamma saattaa jäädä huomaamatta. Diagnoosiviive ja korvausperuste aiheutuvat siitä, että käsi on tutkittu puutteellisesti, Hirvensalo toteaa.

Vanhusten reisiluun murtumissa kaksi kolmasosaa potilasvahingoista johtuu puutteellisesta leikkauksesta.

- Reisiluun murtumaleikkaus on perustapaturmakirurginen leikkaus, joita tehdään erittäin paljon. Lähtökohtana on, että se pitäisi osata aika varhaisessa vaiheessa. Teknisesti leikkaus on kuitenkin joskus vaativa kokeneellekin, Hirvensalo sanoo.

Leikkaustoimenpiteen mukaan luokiteltuina eniten korvattavia potilasvahinkoja aiheuttivat lonkan ja polven tekonivelleikkaukset, joita kuitenkin myös tehdään erittäin suuria määriä.

Lonkan tekonivelleikkauksessa aiheutuneita potilasvahinkoja korvattiin kolmen vuoden aikana vuosina 2002-04 yhteensä 204, mutta näitä leikkauksia tehtiinkin pelkästään vuonna 2003 noin 9 000. Keskimääräinen korvaus potilasvahingosta oli noin 9 000 euroa.

Polven tekonivelleikkauksissa aiheutuneita vahinkoja korvattiin kolmessa vuodessa 158, kun leikkauksia tehtiin vuonna 2003 noin 8 600. Korvauksia maksettiin keskimäärin lähes 10 000 euroa vahinkoa kohden.

Eero Hirvensalo puhui kalliista ja toistuvista potilasvahingoista Potilasvakuutuskeskuksen seminaarissa.