Perheväkivaltaan puuttuminen on vaikeaa ja stressaavaa todetaan australialaistutkimuksessa (BMJ 2004;328; 618–21). Tutkimukseen osallistui 28 omalääkäriä, jotka opiskelivat perheväkivallan käsittelyä.

Selkeiden toimintaohjeiden puuttuminen vaikeutti tilanteiden käsittelyä. Ajan, koulutuksen ja työnohjauksen puute ja huonot tiedot palveluista, joihin potilaan voisi ohjata, aiheuttivat stressiä. Lääkäri saattoi siksi olla haluton tunnistamaan väkivallan uhreja vastaanotollaan. Potilaan luottamuksen rikkominen saattoi altistaa naisen enemmälle välivallalle.

Harva lääkäri kiinnitti huomiota lasten selviämiseen. Tiedon puute lasten psykososiaalisista ongelmista ja mahdollisista hoitopaikoista sekä pelko vanhempien luottamuksen menettämisestä vaikuttivat joidenkin lääkärien toimintaan.

Tutkijat korostavat, että vaikka perheväkivaltaa ei ratkaista lääkärin vastaanotolla, yleislääkäri on keskeisessä roolissa tunnistamaan sen. Tilannetta ei saisi tarkastella vain pahoinpidellyn vaimon tai miehen näkökulmasta, vaan koko perheen ongelmana.

Maria Kuronen