Vain puolet lääkäreistä kokee omaavansa tarpeeksi taitoja elintapamuutosten ohjaamiseen. Neljännes kokee lihavuuteen puuttumisen kiusallisena.

Lääkärit ja hoitajat pitävät potilaan muutoshaluttomuutta merkittävimpänä hoidon esteenä. Tiedon puute ei jarruta hoitoa yhtä pahasti.

Tämä käy ilmi Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä pyörivästä Valtit-hankkeesta, joka kartoittaa elintapasairauksien hoitoon ja neuvontaan liittyviä kokemuksia ja asenteita.

Tutkimuksen mukaan lääkärit ja hoitajat kokevat elintapaneuvonnan ja muutokseen motivoinnin ammatilliseksi tehtäväkseen, mutta vain hieman yli puolet ilmoittaa omaavansa tarpeeksi taitoja muutoksen ohjaamiseen.

Neljännes lääkäreistä ja kolmannes hoitajista koki potilaan lihavuuteen puuttumisen kiusallisena.

Oma vastuu painaa eniten

Vaikka terveydenhuollon ammattilaisten rooli elintapamuutoksissa nähtiin keskeisenä, enemmistö arvioi, että potilaat ovat itse vastuussa elintapojensa parantamisesta.

Ongelmana nähdäänkin se, mikä jää terveydenhuollon tehtäväksi elintapojen muuttamisessa.

Kysely tehtiin yli 300 päijäthämäläiselle lääkärille, terveydenhoitajalle ja sairaanhoitajalle. Valtit-hankkeessa tutkitaan ja pyritään edistämään valtimotautiriskeihin liittyvien Käypä hoito –suositusten käyttöä tupakoinnin, nikotiiniriippuvuuden ja kohonneen verenpaineen vastaisessa valistustyössä.

Suomen Akatemia rahoittaa hanketta.

Miia Soininen