Kansalaisten oikeuksia käytetään paradoksaalisesti aseena sekä muutoksia tukevassa että muutoksia vastustavassa keskustelussa sairaalaorganisaatioissa. Tämä ilmenee Erja Wiili-Peltolan sosiaali- ja terveyspolitiikan väitöskirjasta, joka tarkastettiin äskettäin Tampereen yliopistossa.

- Sairaaloiden asiantuntijat ajattelevat, että he ovat menettäneet asemaansa potilaiden puolustajina. Näin on tapahtunut, koska he joutuvat ottamaan huomioon taloudellisia tekijöitä ja toteuttamaan priorisointeja. Lääkärit kokevat, että tilaaja-tuottajamallit ja strateginen ohjaus ovat vahvempia kuin lääkärin autonominen oikeus määritellä potilaan hoitoa, Wiili-Peltola toteaa.

Hänen mukaansa sairaaloiden asiantuntijoiden eettiset tulkinnat ovat siirtymässä velvollisuutta ja oikeudenmukaisuutta korostavista painotuksista parhaimman hyödyn saavuttamisen suuntaan.

Muutospaineet ovat kyseenalaistaneet sairaalaorganisaatioiden toimintakulttuuria. Tämä saattaa vaikuttaa vallinneisiin epävirallisiin rakenteisiin ja hierarkkisiin auktoriteettijärjestelmiin.

Wiili-Peltola mainitsee, että sairaalaorganisaatioon tulee uudenlaisia toimintamalleja ja toimijoita. Tämän vuoksi voi syntyä hajaannusta eri ammattikuntien sisällä: osa henkilökunnasta pitää muutoksia oikeutettuina, kun taas jotkut työntekijät ajattelevat toisin.

- Lääkärikunnalla on erittäin tärkeä rooli sairaaloiden muutoksessa. Asiantuntijoita pitää osallistaa nykyistä enemmän ja antaa heille johtamistaitoja kehittävää koulutusta, Wiili-Peltola huomauttaa.