Lääkärijohtajien eläkebuumi tuo tullessaan paljon avoimia johtajanpaikkoja.

Uusi johtajasukupolvi odottaa jo lähtökuopissaan, sillä lääkärijohtajien eläkebuumi tuo tullessaan paljon avoimia johtajanpaikkoja.

Suuri osa nykyisistä lääkärijohtajista jää eläkkeelle lähivuosina. Heidän seuraajistaan entistä useampi on valinnut urakseen johtamisen – kliinisen työn sijasta – ja hankkinut siihen koulutusta. Myös tulevaisuuden alaiset ovat toisenlaisia kuin ennen. Tämän myötä moni asia muuttuu sosiaali- ja terveydenhuollon työ­yhteisöissä.

Eniten tulevaisuuden lääkärijohtaja tarvitsee ymmärrystä johdon laskentatoimesta ja erityisesti henkilöstöjohtamisesta. Näin uskovat eläkkeelle jäävä lääkärijohtaja ja tutkija.

Vuoden vaihteessa eläkkeelle jäävä TAYS:n psykiatrian toimialuejohtaja Klaus Lehtinen on etujoukoissa lääkärijohtajien eläkebuumissa, joka saavuttaa ennusteiden mukaan huippunsa vuoden 2020 tienoilla. Lehtinen on työskennellyt johtotehtävissä viimeiset kahdeksan vuotta.

– Nyt on jo viisasta antaa tilaa nuoremmille ajatuksille. Omakohtaisesti ajatellen eläkkeelle jääminen on tietysti iso muutos, Lehtinen pohtii.

Hän ennustaa, että hänen seuraajansa tarvitsee erityisesti henkilöstöjohtamisen taitoja.

– Ennen kaikkea tämä työ on ihmisjohtamista. Usein kuvitellaan, että kyse olisi hallinnoinnista, mutta kyllä isoimmat ongelmat liittyvät ihmisiin ja ihmisten välisiin suhteisiin. Tärkeää on tuntea myös budjetointia ja organisaatiokuvioita.

Uusi sukupolvi vaatii enemmän

Sairaaloiden johtajuudesta väitellyt kauppatieteen tohtori ja lääketieteen lisensiaatti Juha V. Virtanen ennustaa, ­että tulevaisuudessa vaatimukset henkilöstöjohtamista kohtaan vain kasvavat.

– Tulevaisuuden johtajien on pakko opetella henkilöstöjohtaminen. Uuden lääkärisukupolven vaatimustaso on niin paljon korkeampi, ettei vanha taso ­mene läpi. Sitä ei yksinkertaisesti hyväksytä.

Henkilöstöjohtamisen ongelmat liittyvät usein yksinkertaisiin asioihin, esimerkiksi palautteen tai perehdyttämisen puutteisiin.

– Ne ovat menneet läpi vanhassa kulttuurissa, mutta eivät tule menemään uudessa, johon vähitellen astutaan sukupolvenvaihdoksen kautta, Virtanen näkee.

Klaus Lehtinen tietää, että 1980- ja 1990-luvuilla syntyneiden asenne työ­elämään on erilainen kuin heitä edeltävien sukupolvien. Heitä ei voi johtaa entisten oppien mukaan.

– Nuoret ovat tänä päivänä paljon vaativampia. Väistyvä sukupolvi ajatteli, ­että työtä vain tehdään. Nuoremmilla sukupolvilla on oman elämän projekti ja työprojekti. Oma elämä näyttää usein olevan määräävämpi.

– Ihmisten ajatukset siitä, mitä elämä on ja mikä on työn rooli siinä, ovat erilaisia kuin ennen. Nykyisin mietimme räätälöityjä työuria ihmisille, Lehtinen pohtii.

Talouden perustaidoissa puutteita

Paljon puhutaan siitä, kuinka tulevaisuuden johtajan pitää ymmärtää teknologian ja digitaalisuuden päälle. Juha V. Virtanen nostaa niiden ohella esiin perustason talousosaamisen. Yllättävän monella on siinä kohtaa aukkoja tiedoissa ja taidoissa.

– Myös lääkärijohtajan pitää ymmärtää peruskirjanpitoa, koska sitä kautta hän oppii ymmärtämään sisäistä laskentaa eli johdon laskentatoimea.

Johtajakoulutuksissa ei useinkaan mennä talousosaamisen perusteisiin, mutta Virtasen mielestä siihen olisi syytä.

– On iso ongelma, että kun henkilö nimitetään johtajaksi, oletetaan hänen ymmärtävän budjetin päälle. Todellisuudessa hän ei ymmärrä, mutta ei kehtaa sanoa sitä, tai luulee ymmärtävänsä, vaikka ei ymmärrä. Kokeneemmat johtajakollegat eivät ole paljon viisaampia. Talousasioissa liikutaan epämääräisellä metatasolla.

– Jollei johtaja tunne johdon laskentatoimen perusteita, hän ei osaa käyttää sitä johtamisen apuna.

Johtamiskoulutus tekee johtajan

Jos ennen johtamistaidot opittiin edeltäjältä ja kantapään kautta, nykyään johtamiseen hankitaan koulutusta.

– Enää ei pärjätä niin, että väistyvä johtaja perehdyttää seuraavan, Virtanen sanoo.

Erikoislääkärikoulutukseen johtamiskoulutusta on sisältynyt jo vuodesta 2009 asti. Myös MBA-koulutus ja Lääkäriliiton oma erikoislääkärien johtamiskoulutus ovat suosittuja.

– Johtamisura tulee nähdä omana urapolkunaan, yhtä arvostettuna kuin perinteinen kliininen tai akateeminen meritoituminen. Osa lääkäreistä tähtää jo aika nuoresta pitäen suoraan johtamistehtäviin. Se on hyvä ilmiö, näkee Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila.

Hän uskoo, että johtamiskoulutuksen lisääntyminen nähdään tulevaisuudessa parempana johtajuutena.

Useimmat johtamiskoulutettavat eivät kuitenkaan ole aivan nuoria.

– Eipä siellä juuri alle 50-vuotiaita näy. 55 vuotta on tavallinen ikä. Se on luonnollista, koska lääkärien johtamispolulle on tyypillistä pitkä asiantuntijavaihe, jonka jälkeen hakeudutaan tai joudutaan johtamistehtäviin, kouluttajana toimiva Virtanen toteaa.

– Hyvä tavoite olisi, että lääkärijohta­jien joukossa olisi monen ikäisiä: kokemusta ja uutta verta, Halila summaa.

Hän on tavannut koulutuksissa myös nuorempia lääkäreitä.

Johtajan tunnettava työn sisältö

Halila näkee, että kiinnostus johtamistehtäviä kohtaan on lääkärikunnassa lisääntymässä. Aiemmin johtamistehtäviin ajauduttiin, nyt niihin halutaan. Tämän osoittaa johtamiskoulutusten suosio. Onko vaarana, että erikoislääkäri­pula vaikeutuu, kun niin moni kliinikko päätyy johtajaksi?

– Pelkästään johtamistehtävissä toimivien lääkärien osuus kaikista erikoislääkäreistä on niin pieni, ettei sillä ole kovin suurta vaikutusta kliinistä työtä tekevien määrään, Halila arvioi.

– Osa lääkärijohtajista tekee ohessa kliinistä työtä. Korkeammalla organisaatiossa olevilla kyse on useammin puhtaasti johtamisesta.

Erikoisalat poikkeavat toisistaan. Kaikilla aloilla ei erikoislääkäripulaa ole odotettavissa.

Klaus Lehtinen arvioi, että psykiatrian alalla pula kliinikoista on todellisuutta.

– Lääkärijohtaja on useimmiten kokenut kliinikko. Etuna on, että hän tuntee kentän hyvin. Haittapuoli on, että menetetään kliinikko. En kuitenkaan usko puhtaaseen ammattijohtamiseen. Jotta pystyy johtamaan, täytyy tuntea toiminnan sisältö.

Uudelta sotelta odotetaan paljon

Samaan aikaan lääkärijohtajien sukupolvenvaihdoksen kanssa on tapahtumassa kauan odotettu sote-uudistus. Lehtinen toivoo, että se toisi tullessaan yksinkertaisemman ja ketterämmän hallinnon terveydenhuoltoon. Hierarkisuudesta olisi jo aika päästä.

– Johtaminen pitäisi nähdä organisaation palvelemisena. Johtajan tehtävä on luoda edellytyksiä kliiniselle työlle ja tukea toimintaa, ei johtaa kaikkea mahdollista.

Juha V. Virtanen on toiveikas tulevaisuuden suhteen.

– Sukupolven vaihdos on hieno mahdollisuus, houkuttavan positiivinen juttu. Nuoret kollegat, joita olen saanut ­olla kouluttamassa, ovat todella fiksua porukkaa, paljon fiksumpia kuin minun sukupolveni, Virtanen hehkuttaa.

Yli 40 prosenttia eläköityy esimiestehtävistä

Lääkärien eläköityminen kiihtyy tulevina vuosina, ja eläkehuippu saavutettaneen vuoden 2020 tienoilla. Tuolloin noin 600 lääkäriä täyttää 65 vuotta. Tämä tietää suurta vaihtuvuutta sosiaali- ja terveyden­huollon johtajanpaikoilla, sillä suuri osa eläkkeelle jäävistä lääkäreistä työskentelee johtotehtävissä.

Lääkäriliiton mukaan reilut 40 prosenttia eläkkeelle jäävistä lääkäreistä eläköityy esimies­tehtävistä. Sairaaloissa eläkeiän saavuttavista lääkäreistä lähes 60 prosenttia on esimies­tehtävissä, terveys­keskuksissa luku on kolmannes.

Luvut ovat ennakkotietoja ensi vuoden alussa julkaistavasta Lääkärin työolot ja terveys 2015 -tutkimuksesta.

Tutkimuksessa lääkäri on itse saanut arvioida, työskenteleekö hän esimies­asemassa.

– Usein se tarkoittaa, että henkilöllä on johdettavia alaisia. Esimerkiksi valtion hallinnossa voidaan toimia ylilääkärin nimikkeellä ilman varsinaista esimies­asemaa, täsmentää tutkimuspäällikkö Jukka Vänskä Lääkäriliitosta.

Tilastosuureeksi on valittu 65 vuotta, mutta tarkkaa eläköitymistahtia on hankala arvioida.

– Lääkärit eläköityvät keskimäärin vanhempina kuin muut palkansaajat. Eläköityminen on erilainen prosessi kuin muilla ammattiryhmillä. Puolet lääkäreistä jatkaa työntekoa eläkkeelle jäämisen jälkeenkin, kertoo Vänskä.

Anne Seppänen
Kuva: Laura Vesa
Kuvassa Klaus Lehtinen