Kuinka moni minua on ­opettanut, että olen sellainen kuin olen? Näin miettii Vuoden Lääkärikouluttaja Sirpa Sieppi.

Elina Paloniemi istuu viimeisiä päiviään Pulkamontien terveysaseman työhuoneessa Rovaniemellä. YEK-vaihe lähestyy loppuaan.

Mitä on tullut opittua? Vastauksia löytyy pöydällä makaavasta lokikirjasta. Paloniemi keskustelee tuutorinsa Sirpa Siepin kanssa kirjan täyttymisestä ja potilastapauksista.

– On tullut käytyä paljon läpi diabeteksen ja ylipäätään kroonisten sairauksien hoitoa. Aloittaessa kokemus diabeteksesta oli täysin opintojen varassa, Paloniemi sanoo.

Paloniemi on tyytyväinen tuutoriltaan saamaansa tukeen, eikä hän ole ainoa. Nuorten Lääkärien Yhdistys valitsi lokakuussa Sirpa Siepin Vuoden Lääkärikouluttajaksi.

Halu ohjata

Mielekäs opetustyyli ja omat potilasesimerkit. Iloinen ja positiivinen asenne. Hyvä palautteen antaja. Näin NLY kuvaili Sirpa Sieppiä.

– Sirpalta ei saa valmiita vastauksia, vaan valmiudet lähteä pohtimaan asiaa. Hän kannustaa löytämään itse vastauksen ja auttaa oikeaan suuntaan. Kiirettäkin on, mutta hänellä riittää aina aikaa, Elina Paloniemi kertoo.

– Ehkä suurin asia on, että Sirpasta kuvastuu halu kouluttaa ja ohjata, hän jatkaa.

Paloniemen mukaan Rovaniemen terveyskeskus on muutenkin ollut hyvä työpaikka nuorelle lääkärille. Tukea on, omaa työtä voi hallita, ja koulutukset on hoidettu erinomaisesti.

Konsultointi rullaamaan

Rovaniemellä kasvanut Sirpa Sieppi palasi opintojen jälkeen kotikaupunkiinsa vuonna 1989. Hänellä ei ollut suunnitelmissa ryhtyä työpaikan koulutusvastaavaksi – siinä vain kävi niin.

– Se on luonnekysymys. Huomasin olevani vetämässä, jos jotain piti tehdä. Aloin vetää henkilökunnalle diabeteskoulutusta. Kukaan ei pyytänyt, se tuli tarpeesta. Sitten siitä tuli virallista.

Rovaniemen terveyskeskus on Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin koulutusterveyskeskus. Erikoistuvia ja YEK-vaiheen lääkäreitä on nyt 25. Sieppi on tuutorina neljälle.

Nuorille on perehdytyksen lisäksi kuukausikoulutukset, lähes päivittäiset aamumeetingit sekä henkilökohtaiset tuutortuokiot ohjaajalääkärin kanssa. Lisäksi on yleisiä koulutustilaisuuksia viikoittain.

Konsultaatio on järjestetty niin, että joka päivä yksi lääkäri on konsulttilääkärinä, jolla ei ole omia potilaita. Näin ei ole joka paikassa. Konsultti voi olla seniori tai jo kokemusta saanut nuori lääkäri, ja hänkin voi kysyä tarvittaessa toisilta.

Sieppi tietää, että nuorella lääkärillä on taloon tullessaan valtavasti opeteltavaa. Tietojärjestelmät, hoitoketjut, ympäristö, ihmiset, yhteistyökumppanit. Oppimisesta on hyvä ottaa kaikki kynnykset pois.

Siepin mukaan terveysasemalla on pyritty luomaan ilmapiiri, jossa on hyvä kasvaa.

– Kukaan ei kysele turhaan, ja aina täytyy ajatella potilaan parasta. Mikään ei mene sen edelle.

Ei vain tietoa ja taitoa

Sirpa Siepin mielestä lääkärikouluttajana oleminen on hyvin opettavaista. Saa olla opin syrjässä kiinni ja joutuu miettimään, miten asiat on järkevää tehdä. Pitkän kokemuksen omaavalla terveyskeskuslääkärillä on paljon potilasesimerkkejä, joita hyödyntää.

Sieppi korostaa, että ohjaaminen on vuorovaikutusta. Hän muistaa vieläkin hyvin, miten seniorit ovat aikoinaan kohdelleet häntä. Tärkeitä eivät olleet vain tiedot ja taidot, vaan myös rohkaisu ja muu tukeminen.

– Eräs neurologikollega ymmärsi myös kehonkielen merkityksen. Hän sanoi, että jos hänellä on otsa kurtussa kun tulet ovesta sisään, niin tiedä, ettei se ole sinulle. Hän juuri sillä hetkellä miettii jotakin.

Sieppi on kiitollinen Vuoden Lääkärikouluttajan palkinnosta. Se sai hänet myös mietteliääksi.

– Kuinka moni minua on opettanut, että olen sellainen kuin olen? Nyt annan lahjaa eteenpäin.

Parasta kouluttamisessa on Siepin mielestä yhteishenki, yhdessä pohtimalla ja tekemällä oppiminen sekä uudet ideat. Hän ei näe kouluttamista pelkkänä työnä, vaan myös omana opiskeluna ja itsensä kehittämisenä.

– Minulla on viisi lasta, ja olin heidän harrastuksissaan mukana liikkumassa, talkoilemassa tai huoltajana leiri- ja kisamatkoilla. Koen saaneeni suuren rikkauden, kun olen saanut olla mukana kaikessa tuossa. Joku toinen olisi tietysti voinut käyttää sen ajan toisenlaisen pääoman hankintaan.

Nuoret osaavat kommunikoida

Sieppi näkee työssään, kuinka moni nuori lääkäri käy läpi samat vaiheet. Tullessaan he eivät välttämättä tiedä, mihin erikoistuvat.

Siepin mukaan nuoren lääkärin osaamista ei heti pidä verrata kokeneen kollegan osaamiseen. Kokemus ja oppiminen tuovat lisää. Tavoite on kuitenkin hyvä pitää koko ajan mielessä ja seurata edistymistä.

– Jokainen tänne tuleva on mahdollisuus. Heistä ei vielä tiedä, millaisia he ovat, kun he puhkeavat kukkaan.

Kouluttajalääkäri huomaa helposti, että lääkärit ovat tunnollista väkeä. Osa on jopa liiankin uhrautuvia ja ylitunnollisia. Siepillä herää joskus äidillinen suojelunhalu, ja hän haluaa katsoa, ettei nuori polta itseään loppuun.

Uusista lääkärisukupolvista hänellä on vain hyvää sanottavaa.

– Pidän nuorista lääkäreistä. Heillä on vuorovaikutustaidot kohdallaan, ja he ovat näppäriä tietotekniikan kanssa.

– Joskus ihan huvittaa kertoa heille, mitä lääkärin työ oli ennen. Ihmisten tutkimisessa ja hoidossa on tapahtunut suuri muutos jo 15 vuodessa. Myös lääkärin työnkuva on muuttunut. Ennen sai tehdä lähes puhtaasti potilastyötä. Nyt hoidetaan paljon potilasasioita potilaita tapaamatta. Lisäksi lääkäreille on siirtynyt muuta työtä. Tietokone ja tietojen tallentaminen vievät aikaa.

Hyvä tuki, nopeampi kehittyminen

Pulkamontien terveysaseman ikkunoista avautuu pohjoisen valkoinen talvi. Elina Paloniemen seuraavaan työpaikkaan nähden nyt ollaan kuitenkin etelässä.

Hän siirtyy vuodenvaihteessa pienempään terveyskeskukseen Ivaloon. Ammatillisen kehittymisen kannalta on hyvä saada kokemusta erilaisista paikoista.

Paloniemi kokee, että hyvän tuen avulla työssä kehittyy nopeammin. Ilman tukea voisi jäädä toistamaan samoja toimintatapoja.

Yleislääketieteeseen erikoistuminen on Paloniemelle vahva vaihtoehto. Lappiin voisi myös jäädä.

Voisiko nuori lääkäri kuvitella kouluttavansa kollegoja jonakin päivänä?

– Miksipä ei. Tuntuu kaukaiselta, mutta joo.