Alle 45-vuotiaista aivovammaan kuolee länsimaissa enemmän kuin kaikkiin sairauksiin yhteensä, mutta lääkäriksi voi valmistua kohtaamatta ainoatakaan aivovammapotilasta tai kuulematta yhtään luentoa aiheesta.

Suomessa aivovamman saa vuosittain noin 35 000 ihmistä. Heistä noin 1 100 kuolee ja noin 4 500 jää työkyvyttömiksi.

Eriasteisista aivovammojen jälkitiloista kärsii 100 000–250 000 suomalaista.

– Tästä huolimatta niin terveydenhuollon ammattilaisten kuin suuren yleisön tietämys näistä vammoista on vähäistä ja usein virheellistä, sanoo tiistaina Lääkäripäivillä Helsingissä puhunut neurologian dosentti Olli Tenovuo Turun yliopistollisesta sairaalasta.

Miten niin laiminlyödyin?

Tapaturmaiset aivovammat aiheuttavat enemmän menetettyjä työvuosia kuin syöpäsairaudet, aivoverisuonisairaudet ja HIV/AIDS yhteensä. Vuosittaiset kustannukset Euroopassa ovat yli 100 miljardia euroa.

Alle 45-vuotiaista aivovammaan kuolee länsimaissa enemmän kuin kaikkiin sairauksiin yhteensä. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa aivovammakuolleisuus on kaksinkertainen.

– Näillä luvuilla luulisi aivovammojen olevan terveydenhuoltomme prioriteettilistassa kärkisijoilla. Totuus on valitettavasti toinen. Aivovammat eivät ole selkeästi kuuluneet millekään lääketieteen erikoisalalle, minkä takia niiden opetus ja tutkimus ovat jääneet vähäisiksi. Lääkäreiden peruskoulutuksessa aivovammoista on opetusta jopa vain kaksi tuntia koko opiskeluaikana ja opiskelija saattaa käydä kuuden vuoden opintonsa tapaamatta ainoatakaan aivovammapotilasta, Tenovuo kertoo.

Tenovuon mukaan huomiokatveen osasyynä on myös aivovammojen haastavuus – niitä on sanottu monimuotoisimmaksi sairaudeksemme monimutkaisimmassa elimessämme. Aivovammojen hoitoon ei ole rekisteröity ainoatakaan lääkettä, eikä käytössämme ole tutkimusmenetelmää jolla merkittävän aivovamman olemassaolo voidaan alkuvaiheessa sulkea pois.

– Erään suomalaisselvityksen mukaan radiologeilta jää toteamatta 70 prosenttia aivoruhjemuutoksista. Päävammaa ei aina osata epäillä, joten magneettikuvauksiakaan ei tehdä riittävän usein, Tenovuo sanoo.

Aivotärähdys on enemmän kuin tärähdys

– Yleisön käsitys aivovammoista on hyvin vähäistä ja usein virheellistä – perustuen usein ns. Hollywood-myyttiin, jossa tajuttomaksi isketty sankari jatkaa vähän ajan kuluttua toimintaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Median uutisointi julkkisten ”aivotärähdyksistä” ruokkii näitä mielikuvia. Onko vaikkapa huippujääkiekkoilija Sidney Crosby ollut lähes vuoden työkyvytön ammattiinsa viattoman ”aivotärähdyksen” takia, kysyy Olli Tenovuo.

Vähäiseen koulutukseen liittyen aivovammoista on terveydenhuollon ammattilaisillakin usein virheellisiä käsityksiä. Tällaisia sitkeässä eläviä väärinkäsityksiä Tenovuon mukaan on muun muassa se, että vakavaan aivovammaan liittyy aina tajunnan menetys tai että aivovammaa ei synny ilman pään iskeytymistä kiinteään esteeseen. Virheellisesti luullaan myös, että aivovamman oireet lievittyvät aina ajan kuluessa eivätkä ainakaan pahene. Liian usein ohjeistetaan, että aivovamman jälkeen tulisi mahdollisimman pian palata normaaliin elämään.

– Suuri ongelmien aiheuttaja on aivovammojen vaikeusasteen luokittelu lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin. Asian epämääräisyyttä kuvaa se, että lievä aivovamma on määritelty yli 40 erilaisella tavalla. Niinpä osalle ”lievän” aivovamman saaneista jää vaikeat oireet ja jopa pysyvä työkyvyttömyys. Emme luokittele muitakaan potentiaalisesti vakavia sairauksia tällä tavoin – emmehän esimerkiksi puhu lievistä, keskivaikeista ja vaikeista syövistä, kritisoi Olli Tenovuo.

Seurauksista kärsivät erityisesti vammautuneet

– Aivovammojen puutteellisesta tietämyksestä kärsivät erityisesti ne joita nämä vammat kohtaavat – siis ketä tahansa meistä. Aivovammojen kohdalla on puhuttu ”hiljaisesta tai näkymättömästä epidemiasta”, jolla tarkoitetaan mm. sitä että aivovamman saaneet yleensä näyttävät päällisin puolin terveiltä ja hyväkuntoisilta.

Tyypilliset seurausvaikutukset kuten muistiepävarmuus, keskittymisvaikeudet, aloitekyvyttömyys, tunne-elämän muutokset sekä hankala väsymystaipumus konkretisoituvat usein vain vammautuneelle itselleen ja hänen läheisilleen, mullistaen elämän perusteellisesti.

– Kun tähän lisätään se, ettei näiden potilaiden oireita usein ymmärretä edes terveydenhuollon ammattilaisten taholta ja heitä kohdellaan väärin korvaus-, oikeus- ja sosiaalijärjestelmissämme, ei ole syytä ihmetellä että aivovamma altistaa mm. avioeroille, itsemurhille ja syrjäytymiselle. Aivovamman onkin todettu täyttävän kaikki krooniselle sairaudelle määritellyt kriteerit, dosentti Olli Tenovuo korostaa.

Ulla Järvi