Lääkärit eivät innostu Jokelan tragedian jälkimainingeissa heille esitetyistä uusista velvollisuuksista. Julkisuudessa ehdotettiin, että aseen hallussapitolupa edellyttäisi lääkärintodistusta ja että lääkärien pitäisi ilmoittaa poliisille potilaista, joille ampuma-ase ei sovi. Ruotsissa tällainen ilmoitusvelvollisuus on, mutta lääkärit näkevät siinä paljon epäkohtia.

- Kun lääkäri havaitsee henkilön sairastuneen mielenterveyteen liittyvään sairauteen, johon liittyy esimerkiksi harhoja, hänellä pitäisi olla velvollisuus ilmoittaa sitä aselupien myöntäjälle. Lääkäreillä siis pitäisi olla tietyistä asioista ilmoitusvelvollisuus, linjaa väkivaltarikosyksikön johtaja

Kari Tolvanen

Helsingin poliisista.

Tolvanen uskoo, että näin saataisiin estettyä ainakin joitakin murhenäytelmiä. Hän ymmärtää lääkärien huolen potilassuhteen haavoittuvuudesta, mutta pitää turvallisuutta vielä arvokkaampana asiana.

- Maailmaa ei tälläkään paranneta, mutta jos yksikin teko tulisi estetyksi, säästyisi monta surua ja murhetta.

Potilaan luottamus lääkäriin ei saa vaarantua

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja

Heikki Pälve

ei innostu ilmoitusvelvollisuudesta. Virallisesti Lääkäriliitto ei ole asiaa käsitellyt.

- Potilaan pitää aina voida luottaa, että kertoo hän mitä tahansa lääkärille, asia säilyy hänen ja lääkärin välisenä. Jos tästä kultaisesta säännöstä poiketaan, potilaat alkavat kertoa puolitotuuksia, eikä se ole kenenkään etu.

- Jos lääkäri havaitsee, että potilaalla on itseen tai muihin kohdistuvia aggressioita, niin yhtenä osana hoitoa pitää keskustella, onko potilaalla aseita käytössään ja mitä niille voisi tehdä estääkseen impulssinomaisen käyttäytymisen, Pälve sanoo.

Entä jos lupahakemuksen liitteeksi vaadittaisiin aina lääkärintodistus?

- Mitä lääkäri pystyy näkemään yksittäisen käynnin perusteella? Mikään ei myöskään takaa, ettei ihminen sairastu joskus myöhemmin. Pääsääntöisesti olen sitä mieltä, että lääkärien todistustaakkaa pitäisi helpottaa.

Pälve muistuttaa, ettei laittoman aseen hankkimiseen tarvita lupaa, eikä tappamiseen asetta.

Poliisi voi jo nyt pyytää lääkäriltä tietoja

Ampuma-aseluvan myöntää hakijan kotipaikkakunnan poliisi, jolle hakemus pitää jättää henkilökohtaisesti. Näin jokainen hakija joutuu ainakin virkailijan harjaantuneen silmän mittailtavaksi. Lupaa harkitessaan poliisi tutkii omat rekisterinsä. Pienillä paikkakunnilla työtä helpottaa, että poliisi tuntee alueensa ja sen ihmiset.

- Aikaisempi väkivaltainen käytös riittää syyksi evätä lupa. Edes lainvoimaista tuomiota ei tarvita, eikä väkivaltaiseen käytökseen tarvitse liittyä ampuma-aseita, selvittää tarkastaja

Jukka Kaski

Helsingin poliisilaitoksen lupayksiköstä.

Jos poliisilla on syytä epäillä henkilön sopivuutta aseen omistajaksi, se voi pyytää hakijaa toimittamaan hakemuksen liitteeksi esimerkiksi päihdelääkärin lausunnon. Ilman hakijan suostumusta poliisi ei tässä vaiheessa saa pyytää viranomaisilta tietoja hänen terveydestään.

Väkivaltainen käytös on myös syy peruuttaa jo myönnetty lupa. Poliisilain mukaan poliisilla on oikeus luvan peruuttamista harkitessaan saada perustellusta pyynnöstä tietoja luvanhaltijan terveydentilasta, päihteidenkäytöstä tai väkivaltaisesta käyttäytymisestä.

- Kansalaisena ajattelen, että kaikkia keinoja pitää käyttää, jotta ampuma-aseita ei anneta niille, jotka eivät ole siihen sopivia. Olisi hyvä, jos poliisi ja lääkärit voisivat tehdä yhteistyötä, Jukka Kaski pohtii.

Välttelisikö sairastunut metsästäjä lääkäriä?

Ylilääkäri, oikeuspsykiatri

Jarmo Paanila

Niuvanniemen sairaalasta Kuopiosta uskoo, että lääkärin ilmoitusvelvollisuus saisi aseluvan menettämistä pelkäävän ihmisen välttelemään lääkäriä.

Aseluvan myöntäminen tai kieltäminen mielenterveyden ongelmien vuoksi ei ole yksiselitteinen asia.

- Vakavissa psyykkisissä sairauksissa vointi voi vaihdella esimerkiksi lääkkeiden vaihtamisen yhteydessä tai sairauden vaiheiden mukaan. Stabiilissa tilanteessa ei yleensä ole ongelmia aseiden kanssa. Pitäisikö sitten ase ottaa pois, jos potilas on aktiivinen metsästyksen harrastaja ja tervehtymisen kannalta olisi hyvä harrastaa ja liikkua metsässä?

Suurin osa Suomen noin 50 000 skitsofreenikosta ei käyttäydy väkivaltaisesti. Aggressio-ongelmia on noin 500-1 000 skitsofreenikolla, eikä heillä yleensä edes ole aseenkantolupaa.

Peruutetun luvan palauttamista harkittava tarkoin

Paanilan kohdalle ei ole koskaan tullut potilasta, josta hänen mielestään olisi pitänyt ilmoittaa poliisille, jos laki sellaista vaatisi. Poliisi on varsin rivakka peruuttamaan aselupia ilman lääkäreiltä tulevia ilmoituksiakin.

- Minulla on mielikuva, että aseluvat ylipäätään lähtevät aika herkästi, jos henkilö syyllistyy esimerkiksi pahoinpitelyyn tai uhkailuun. Aseita on otettu pois myös silloin, jos henkilö on toistuvasti juoppoputkassa, Paanila tietää.

Yksityisvastaanotolla hänen eteensä tulee toisinaan tilanteita, joissa luvat jossain vaiheessa menettänyt henkilö haluaisi saada ne takaisin. Siihen poliisi vaatii lääkärinlausunnon. Vain kerran Paanila on puoltanut hakemusta. Hänen näkemyksensä mukaan aselupien takaisin antamiseen pitäisi suhtautua aika pidättyväisesti.

Entä jos lääkärit pääsisivät tutkimaan sisäministeriön ampuma-aserekisteriä?

- Tietyssä vaiheessa olisi varmasti ihan hyvä tietää, onko potilaalla ampuma-aseita ja millaisia. Toinen asia on, mitä rekisterin tiedot kertovat lääkärille, Paanila pohtii.

Rekisteriä tutkiessaan lääkärin pitäisi ymmärtää jotakin myös aseista, sillä aseiden tehoissa, kantomatkoissa ja käyttötarkoituksissa on suuria eroja.

Ruotsissa lääkärit haluavat eroon ilmoitusvelvollisuudesta

Ruotsissa lääkärillä on lain mukaan velvollisuus ilmoittaa poliisille, jos hän uskoo potilaansa voivan olla vaarallinen omistaessaan aseen. Ilmoitusvelvollisuus koskee sekä psykiatrisia että somaattisia potilaita.

Saadessaan lääkäriltä ilmoituksen mahdollisesti vaarallisesta henkilöstä poliisi tarkistaa, onko hänellä aselupa. Lakia on tiukennettu kahteen otteeseen viime vuosien aikana; aiemmin ilmoitusvelvollisuus koski vain sairaaloissa olevia psykiatrisia potilaita.

Ruotsalaiset lääkärit eivät kuitenkaan raportoi potilaistaan niin paljon kuin heidän lain mukaan pitäisi.

- Syitä on monia: jotkut eivät tunne systeemiä, toiset eivät halua ilmoittaa potilaistaan, koska uskovat sen vahingoittavan potilas-lääkärisuhdetta. Joidenkin mielestä ilmoittaminen vie liikaa aikaa, selvittää Ruotsin lääkäriliiton puheenjohtaja

Eva Nilsson Bågenholm

.

Lääkärit pelkäävät myös hoidon jatkumisen vaarantuvan, jos esimerkiksi paranoidinen psykiatrinen potilas tietää, että lääkäri voi ilmoittaa hänestä poliisille.

Ruotsin lääkäriliitto onkin ehdottanut lain muuttamista. Eva Nilsson Bågenholmin mielestä yksi mahdollinen ratkaisu olisi, että lääkärin ilmoitusvelvollisuuden sijasta vaadittaisiin lääkärinlausunto aselupaa haettaessa.

Lääkärillä pitää Nilsson Bågenholmin mielestä kuitenkin edelleen olla mahdollisuus ilmoittaa poliisille potilaasta, jonka hän arvioi olevan mahdollisesti vaarallinen aseen omistajana.