Punkkien levittämien borreliatartuntojen tunnistaminen avoterveydenhuollossa on parantunut viimeisten viiden, kuuden vuoden aikana. Näin uskoo Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin infektioylilääkäri Pekka Suomalainen.

Hänen mukaansa haasteena on kuitenkin huolellisuus tutkimuksessa.

- Kun ihmiset tulevat näyttämään ihottumaa, iho tulisi tutkia kokonaan. Hankalissa paikoissa sijaitsevat borrelioosiin liittyvät ihomuutokset jäävät helposti huomaamatta.

Pitemmälle edenneen neuroborrelioosin kohdalla taudin tunnistaminen voi olla ongelmallista etenkin silloin, kun potilas ei ole huomannut punkin puremaa. Varhaiseen disseminaatiovaiheeseen liittyvät tulehdusoireet saattavat muistuttaa esimerkiksi äkillistä virustautia.

Varma diagnoosi saattaakin vaatia selkäydinnäytteen tutkimista intratekaalisten vasta-aineiden osoittamiseksi.

Turhia testejä rajoitetaan

Borreliatartuntoja tilastoitiin Suomessa viime vuonna laboratoriotestien perusteella lähes 1 500, mutta tartuntojen todellisen määrän on arvioitu olevan jopa yli kaksinkertainen.

Tartuntojen odotetaan edelleen lisääntyvän, kun ilmaston lämpeneminen kasvattaa punkkien levinneisyysaluetta. Borreliabakteeria kantaa 5-50 prosenttia punkeista alueesta riippuen.

Manner-Suomessa borrelian vasta-aineita on viime vuosina löytynyt suhteellisen paljon Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin alueella.

- Puutiaisten levittämät taudit ovat olleet täällä esillä viimeisen viiden vuoden aikana myös maakunnassa havaittujen puutiaisaivokuumetapausten takia. Punkit ja punkkitaudit ovat saaneet runsaasti julkisuutta. Ihmiset hakeutuvat ja lääkäritkin lähettävät täällä herkästi borreliavasta-ainetesteihin, selittää Pekka Suomalainen.

Vasta-aineiden löytyminen ei kuitenkaan ole välttämättä merkki tuoreesta tartunnasta. Borreliakontaktista jää usein pysyvä vaste, joka näkyy testeissä.

Borreliatartunnasta kertoo punkin pureman ympärille muodostuva rengasmainen, vaeltava ihomuutos. Kun diagnoosi on tehty, oikea antibiootti annettu ja tilanne on korjaantunut, ei vasta-ainetutkimuksia tule tehdä.

- Vasta-ainelöydökset ovat Etelä-Karjalassa vähenemään päin, sillä turhien testien tekemistä on pyritty rajoittamaan, Suomalainen sanoo.

Antibioottikuurin aiheeksi ei kuitenkaan riitä pelkkä punkin purema. Rutiininomainen hoito paitsi lisäisi antibioottien turhaa käyttöä, myös kuormittaisi perusterveydenhuoltoa.

Antibioottihoito tehoaa

Varhaisvaiheen borrelioosia hoidetaan kahden viikon antibioottikuurilla. Myöhäisvaiheeseen edennyttä tautia hoidetaan suonensisäisellä antibiootilla kolmen viikon ajan. Täkäläinen hoitosuunnitelma poikkeaa esimerkiksi keskieurooppalaisista hoito-ohjeista.

- Muutamia ristiriitatilanteita on syntynyt, kun potilaat ovat vakuuttuneita Saksassa suositeltujen kuukausien mittaisten suonensisäisten antibioottihoitojen välttämättömyydestä, Suomalainen mainitsee.

Pitkälle edenneitä borrelioositapauksia Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin alueella hoidetaan vuosittain viidestä kahdeksaan.

- Myös pitemmälle edennyt borrelioosi paranee yleensä varsin hyvin. Vaste ei kuitenkaan välttämättä ole kovin nopea, vaan tauti paranee ajan kanssa, Suomalainen sanoo.

- Jos potilas ei reagoi antibioottiin, kyseessä voi olla kliinisen borrelioosin sijaan serologinen arpi aiemmasta borreliakontaktista, mikä aiheuttaa positiivisen tuloksen vasta-ainetestissä. Tällöin on löydettävä potilaan todellinen sairaus ja hoidettava sitä.

Borreliarokotteen mahdollisuuteen Suomalainen suhtautuu epäilevästi. Yhdysvalloissa kehitetty rokote vedettiin pois markkinoilta, koska sen epäiltiin lisänneen autoimmuunitauteja.

- Amerikan borreliakanta on erilainen ja siellä kehitetty rokote ei edes välttämättä toimisi täällä.

Borreliaa voivat kantaa myös hyttyset ja paarmat. Niiden aiheuttamat tartunnat ovat kuitenkin erittäin epätodennäköisiä, koska borrelian siirtyminen vaatii pitkän, jopa 24 tuntia kestävän kontaktin.

Fakta

Borrelioosin taudinkuva ja eteneminen

Erythema migrans eli vaeltava punoitus on ihon paikallinen tulehdus, joka kehittyy muutaman päivän tai jopa kuukauden kuluessa borreliatartunnasta.

Disseminaatiovaiheessa bakteeri leviää muihin kudoksiin veriteitse.

Myöhäisoireisiin voivat kuulua punoittavat ihokyhmyt sekä nivel-, hermo-, sydän-, lihas- tai silmäoireet.