Ajan­kohtai­sta

Lääkehoito ei riitä hammasperäiseen infektioon

Lääkehoito ei riitä äkillisen hammasperäisen infektion taltuttamiseen, vaan ensin on hoidettava tulehduksen lähteenä oleva viallinen hammas, sadas Käypä hoito -suositus linjaa.

Kuvio 1 http://www.laakarilehti.fi/pics/hammaskipu_panthermedia_01642487.jpg

Lääkehoito ei riitä äkillisen hammasperäisen infektion taltuttamiseen, vaan ensin on hoidettava tulehduksen lähteenä oleva viallinen hammas, linjaa sadas Käypä hoito -suositus.

Hammaslääketieteellisen hoidon lisäksi perusterveillä potilailla infektion leviämisen ehkäisemiseen riittää yleensä kerta-annoksena ennen toimenpidettä annettava riittävän suuri mikrobilääkeannos. Toimenpiteen jälkeistä mikrobilääkehoitoa tarvitaan tavallisesti vain yleissairailla ja infektioaltteilla potilailla.

Mikrobilääkitystä ei tulisi käyttää korvaamaan tai viivästyttämään hammaslääkärin antamaa paikallista hoitoa. Suuri osa hammasperäisistä infektioista voidaan hoitaa ilman mikrobilääkitystä.

Äkillisen suun alueen tulehduksen tavanomaisia oireita ovat paikallinen kipu ja turvotus joihin voi liittyä infektion yleisoireita, kuten kuumetta. Vaikeudet niellä, puhua, avata suuta, kääntää päätä sekä hengitysvaikeudet ja korkea kuume viestittävät vakavammasta tulehduksesta, joka vaatii sairaalahoitoa. Myös oireiden nopea kehittyminen on merkki vakavasta infektiosta.

Potilailla, joilla on vaikeita perussairauksia tai immuunivastetta heikentäviä sairauksia, riski hammasperäisen infektion yleistymiselle on suuri ja myös kuolleisuus näihin infektioihin on suurin. Heidän hoidossaan mikrobilääkkeillä on usein keskeisempi rooli.

Tulehdus syntyy usein hampaasta

Valtaosa leukojen alueen infektioista on hammasperäisiä. Infektion lähtökohtana voi olla hampaan juuren kärkeä ympäröivä tai hampaan poiston jälkeinen tulehdus. Tulehdus voi olla myös puhkeavan hampaan ympäryskudoksissa tai hampaan tukikudoksissa. Se voi saada alkunsa myös hammasvammasta, leukamurtumasta tai kirurgisesta toimenpiteestä. Tavallisin infektioreitti kulkee hampaan juuren kautta.

Potilaan hoidontarve tulee aina arvioida ilman viivytyksiä. Diagnoosi perustuu kokonaisvaltaiseen kliiniseen tutkimukseen, lisäksi tarvitaan suun ja leukojen panoraamakuvaus. Mikäli potilailla on yleisoireita tai jokin vakava yleissairaus, tarvitaan myös laboratoriotutkimuksia. Jos potilaalla on vaikeita oireita, hänet on syytä lähettää sairaalan päivystykseen arvioitavaksi. Valtaosassa tapauksista hoito tapahtuu kuitenkin hammaslääkärin vastaanotolla.

Suu kuntoon ennen proteesileikkausta

Potilaiden tulisi avoimesti kertoa hammaslääkärille perussairauksistaan, Käypä hoito -työryhmä muistuttaa. Suuperäisten yleisinfektioiden estämiseksi hampaiston infektiot tulee hoitaa ennen leikkauksia, joissa elimistöön asetetaan vierasesine (sydänläppä tai nivel- tai verisuoniproteesi) tai aloitetaan voimakas immunosuppressiivinen lääkehoito. Suun infektioiden hoito on tärkeää myös ennen leukojen alueelle kohdistuvaa sädehoitoa ja ennen suonensisäisten bifosfonaattien aloitusta.

Kun hoitoon hakeudutaan ajoissa, valtaosa infektioista hoituu tavanomaista lääkeannosta suuremmalla kerta-annosprofylaksilla sekä hammaslääkärin antamalla paikallisella hoidolla, yleensä juurihoidolla tai hampaan poistolla.

Mikrobilääkityksenä käytetään muuten terveillä potilailla yleensä penisilliinin ja metronidatsolin yhdistelmää. Vakavammissa infektioissa, suurentuneen infektioriskin potilailla tai hiljattain useita penisilliinikuureja saaneilla potilailla ensisijaisena lääkityksenä käytetään amoksisilliinia yksinään tai yhdessä klavulaanihapon tai metronidatsolin kanssa.

– Suu on tärkeä infektioportti koko elimistöön, siksi sen kunnosta on huolehdittava hyvin. Hammasperäisten infektioiden ehkäisy ja hoito on tärkeää ihmisen kokonaisterveydelle, työryhmä muistuttaa.

Jaana Ahlblad
Kuva: Panthermedia

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030