Tulevaisuuden sairaalassa muuttuvat arkkitehtuuri ja työskentelytavat. Lääkäristä voi tuntua, että avoimuutta lisätään työrauhan kustannuksella.

Liikuteltavat, valoa läpäisevät seinät, jotka potilas voi avata ja sulkea vuoteestaan käsin kaukosäätimellä. Vuodeosastoilla leveät, kodikkaaksi sisustetut käytävät, joita käytetään ruokailu- ja kokoontumistiloina. Avoimet, aulamaiset työtilat. Ei omia työhuoneita lääkäreille, ainoastaan seinäkaapit henkilökohtaisia tavaroita varten.

Tulevaisuuden sairaala-arkkitehtuuri pyrkii läpinäkyvyyteen ja toimivuuteen. Suunnittelun lähtökohta on potilaan ja henkilökunnan viihtyvyys. Potilaan aktivointi on tärkeää; makuuttava hoito poistuu muodista. Potilas pyritään saamaan liikkeelle mahdollisimman varhain, eikä esimerkiksi aterioita tarjoilla vuoteisiin. Sairastunutta ei myöskään viedä metsän keskelle kauas muusta maailmasta, vaan sairaalat rakennetaan keskeiseksi osaksi kaupunkikuvaa.

Tähän on Suomessa vielä matkaa. Valtaosa maamme sairaaloista ja terveyskeskuksista on 1960- ja 1970 -lukujen hedelmiä. Tuolloin rakentamisessa keskityttiin minimitilankäyttöön ja taloudellisuuteen. Tuloksena ahtaita, sokkeloisia, matalia rakennuksia, joita on lähes mahdotonta päivittää 2000-luvulle.

Monessa kunnassa mietitäänkin parhaillaan korjatako vanhaa, vai purkaako kaikki pois uuden tieltä. Jälkimmäinen on monesti edullisempi vaihtoehto.

Sirpalekorjaamisen loppu

Professori

Erkki Vauramo

Teknillisen korkeakoulun HEMA- Instituutista (Healthcare Engineering, Management and Architecture) sanoo, että suomalaisesta suunnittelusta on pitkään puuttunut yleisote.

- Sairaaloita ei remontoida kokonaisuuksina, vaan sirpaleisesti ja vähän kerrallaan. Tämä heikentää väistämättä rakennuksen toimivuutta. Esimerkiksi Ruotsissa päätettiin jo 1990-luvulla, että sairaalat korjataan vähintään siipi kerrallaan. Näin kokonaisuus pysyy paremmin hallinnassa, Vauramo kertoo.

Toimiviksi suunniteltuja uusia sairaaloita näkee esimerkiksi Hollannissa, joka on yksi sairaala-arkkitehtuurin edelläkävijämaista. Etelä-Hollannissa sijaitsevassa Sittardin uudessa sairaalassa on käynyt Suomesta monta lääkäri-arkkitehtiryhmää ottamassa oppia. Vauramoon Sittardin sairaalan ratkaisut ovat tehneet vaikutuksen.

- Työntekijöitä tarvitaan toimivien ratkaisujen ansiosta arviolta kaksi ja puoli sataa vähemmän kuin vastaavan kokoisessa sairaalassa yleensä. Rakennuskustannukset olivat Sittardissa viitisentoista prosenttia normaalia korkeammat, mutta seiniin investoiminen alkaa houkutella kun muistaa, että terveydenhuollon kustannuksista 70 prosenttia koostuu henkilöstökuluista, Vauramo summaa.

Suomessa henkilöstökysymys on tunnetusti akuutti, sillä ammattitaitoinen henkilökunta eläköityy nopeasti. Lääkäripulaa arkkitehtuuri ei ratkaise, mutta parhaimmillaan toimivalla suunnittelulla helpotetaan henkilökunnan työtaakkaa.

Kokemattomuus kunniaan

Sittardissa sairaalan sisäiseen logistiikkaan on kiinnitetty paljon huomiota. Esimerkiksi vuodeosastojen varastotilat on sijoitettu hoitajien työtilojen yhteyteen, jolloin täydennykset on helppo tehdä osaston elämää häiritsemättä. Lisävuode taas on kätketty potilashuoneen ikkunalautaan, josta omaiset voivat vetää sen itse esille. Pieniä, mutta aikaa ja vaivaa säästäviä ratkaisuja.

Sittardin kaltainen rakentaminen on sairaalarakentamisen parissa pitkään työskennelleen arkkitehdin Hennu Kjisikin mukaan leviämässä muodossa tai toisessa kaikkialle. Kjisikin mielestä on jo korkea aikakin, sillä suomalaista sairaala-arkkitehtuuria on perinteisesti piinannut ummehtuneisuus.

- Projektiin palkataan helposti tutut arkkitehdit, jotka "tietävät mitä toimeksiantaja haluaa". Tuloksena toki tehokasta ja ehkä sillä hetkellä taloudellisen tuntuista suunnittelua, mutta eteenpäin se ei vie. Onneksi toimeksiantajat näyttävät yhä enemmän palkkaavan arkkitehteja, joilla ei ole aiempaa kokemusta sairaalasuunnittelusta.

Kjisik on huomannut, että nuorten arkkitehtien keskuudessa sairaalasuunnittelun yllä leijuu mystisyyden varjo. Sairaala onkin arkkitehdille Kjisikin mielestä haastavimpia työtehtäviä, sillä huomioon otettavia seikkoja on paljon.

- Rakennuksen pitää tarjota intimiteettisuojaa ja turvallisuutta sekä henkilökunnalle että potilaille. Työrauha pitää olla. Samalla kuitenkin kommunikoinnin ja näköyhteyden tieltä tulisi raivata kaikki ylimääräiset esteet. Myös huonesijoitteluun vaikuttava hierarkia muuttuu: enää ylilääkärin huone ei välttämättä ole isompi kuin osastonhoitajan.

Kjisikin pitkä kokemus on osoittanut, että lääkäri voi olla haasteellinen yhteistyökumppani sairaalaa suunniteltaessa. Työhuone on perinteisesti sydäntä lähellä oleva asia, ja se viestii muulle yhteisölle asukkinsa arvovallasta.

- Varsinkin 1970-luvun jälkeen oli vallalla minulle juuri nyt -ajattelu. Huonejaossa näkyy selvästi organisaation hierarkia, ja jopa yksittäisille laitteille on niiden mukaan nimettyjä huoneita. Suomessa on perinteisesti tykätty piiloutua pieniin koppeihin, katseelta suojaan. Sittardin kaltaisten sairaaloiden tulo vaatii luonnollisesti asennemuutosta myös henkilökunnalta, sillä tilat vaikuttavat olennaisesti työskentelytapoihin ja ilmapiiriin.

Ikkunat käytäville!

Tulevaisuuden trendejä arkkitehti Hennu Kjisikin mukaan:

Rakennuksen parhaat osat niiden käyttöön, jotka viettävät tiloissa eniten aikaa. Esimerkiksi käytävät sijoitetaan ikkunallisille seinille. Potilaita ei odotuteta pimeässä.

Huoneiden monikäyttöisyys lisääntyy. Yksittäisille koneille varattuja huoneita ei enää nähdä.

Huoneiden käyttöaste kasvaa monikäyttöisyyden myötä. Eroon tunti per päivä -huoneista.

Sisäänkäynneistä aulamaisia, mallia ihmisvirtojen ohjaamiseen haetaan lentokentiltä. Houkuttelevuudelle asetetaan suurempi painoarvo.

Osataan sitä Espoossakin

Espoo saa vuoteen 2014 mennessä uuden sairaalan kansainvälisen arkkitehtikilpailun tuloksena. Samalla Puolarmetsän sairaala muutetaan seniorikeskukseksi. Tehtävänannossa haettiin toiminnallisuutta, viihtyisyyttä ja potilaan aktivointia.

Kilpailun voittanut suomalainen arkkitehtitoimisto K2S ei ole aikaisemmin suunnitellut sairaalaa.

Lääkärinä Espoon perusturvajohtaja Juha Metso seuraa uuden sairaalakonseptin syntyä erityisellä mielenkiinnolla.

- Lääkärit ja muu henkilökunta ovat osallistuneet suunnitteluun, joka on edennyt hyvässä yhteishengessä arkkitehtien kanssa. Turhaa jäykkyyttä ei ole ollut, vaan kaikki lähtevät etsimään uudenlaisia toimintatapoja. Potilaskeskeisyys nousee ratkaisevaan rooliin.

Metso halusi tuoda uuden seniorikeskuksen Matinkylän keskeisimmälle paikalle, tulevan metroaseman yläpuolelle.

- Makuuttaminen sängyssä keskellä kuivaa kangasmetsää ei ole hyvä tapa vanheta. Pitää olla kiinni elämässä, Metso sanoo.

Ajatus ei kuitenkaan saanut kannatusta, vaan seniorikeskus ja uusi sairaala sijoitetaan vanhalle paikalle Puolarmetsään.

Miten viihtyisit Sittardin sairaalan työtilassa?

Työterveyslääkäri Paula Kemppainen, Condia Oy, Ii

- Tällainen työtila vaatii sosiaalista luonnetta ja hyvää keskittymiskykyä. Miten onnistuvat puhelut ja sanelut tällaisessa avotilassa? Toisaalta, toisten kollegoiden konsultaatio on helppoa. Luulen, että itse en viihtyisi tällaisessa työtilassa, miten on työrauhan laita?

Terveyskeskuslääkäri Leena Hukka, Laukaan terveysasema

- Plussaa: sosiaalisuus on huipussaan, näkee kollegoita ja konsultaatiot onnistunevat helposti.

- Miinusta: Suomessa työ ainakin terveyskeskuksessa ja isolta osin myös sairaalassa on potilaslähtöistä, joten potilaan tutkimista varten yksittäiset huoneet ovat tarpeen. En näe järkeä sanella ja tutkia eri tiloissa, matkalla saattaa unohtua jotain ja siihen menee aikaa. Myös salassapitovelvollisuus on Suomessa hyvin tiukka. Työrauha taitaa puuttua. Itse en pidä sanelemisesta toisten kuullen.

KNK-erikoislääkäri Tero Heikkilä, Kymenlaakson keskussairaala, Kotka

- En haluaisi työskennellä tässä tilassa. Sosiaaliseen kanssakäymiseen tai lepotilaksi tämä kyllä sopisi. Töiden tekeminen hankalaa, koska papereille ei näytä olevan levittelytilaa ja kaikki pitäisi aina kerätä kaappiin kun poistuu paikalta. Puhelut ynnä muut ovat avokonttorissa hankalia, kun kaikki ympärillä olijat kuulevat kaiken ja taustahälykin todennäköisesti häiritsee. Ei sopiva paikka ajatusta vaativalle työlle, mutta hienot tilat nettisurffailulle ja sosiaaliselle olemiselle.