"Meidän maassamme enempää kuin monessa muussakaan ei löyhkänenä (ozaena) kuulu aivan harvinaisiin tauteihin. Vaikka sitä tavataan kaikissa yhteiskuntaluokissa, se kuitenkin on tavallisempi vähävaraisten keskuudessa. Huolimatta ahkerasta tutkimuksesta ei tämän taudin syytä vielä nytkään ole täysin selvitetty. On kuitenkin ilmeistä, että useimmilla yksilöillä, jotka sitä potevat, on ollut nenävikaa jo puberteetti-ijästä, toisilla jo varhaisemmasta lapsuudestakin asti."

(Yrjö Meurman, SLL 1943)

Hajunenä eli otseena on nykyään länsimaista lähes hävinnyt. Siinä kroonisen infektion merkkinä esiintyvää Klebsiella ozaenae -bakteeria kyllä löytyy edelleen satunnaisesti, mutta uutta diagnoosia ei rinologian osastonylilääkäri, dosentti Maija Hytönen HYKS:sta ole enää viime vuosikymmeninä kirjoittanut. Sen sijaan potilaita, joilla tauti on joskus diagnosoitu, tulee silloin tällöin vastaanotolle.

- Lähes 70 vuoden takainen teksti on edelleen monin osin totta. Hajunenä oli aikanaan nuorten tauti. Sen syitä ei vieläkään tunneta. Tauti kuitenkin selvästi liittyy hygieniaan ja ravitsemukseen, ja niiden parantuminen länsimaissa voi selittää taudin häviämisen, Hytönen toteaa.

Pahimmillaan hajunenässä limakalvo ja muutkin rakenteet surkastuvat kroonisen infektion seurauksena.

- Liian väljäksi käynyttä nenää saatettiin 1950- ja 60-luvulla ahtauttaa laittamalla limakalvon alle dolomiittikiviä. Tarkoitus oli saada hengitysilman kulku pyörteiseksi, kuten nenän normaalissa rakenteessa, kertoo Maija Hytönen.

Nykyään olisi käytettävissä modernimpi ahtautusleikkaus, jos sitä tähän tarkoitukseen tarvittaisiin.

Uusimmassa kotimaisessa oppikirjassa hajunenän hankalaksi sosiaaliseksi haitaksi todetaan se, että "potilaan ympärillä leijuu löyhkä, jota hän ei useinkaan itse tunne". Taudin nimestä löyhkä on kuitenkin kohteliaasti pudotettu pois.