Lähivuosiksi on luvassa Churchillin sanoin verta, hikeä ja kyyneliä, toteaa HUS:n toimitusjohtajaksi kaavailtu

Aki Lindén

. Lindén näkee mahdollisen tehtävän HUS:n johdossa "melkoisena vuorenseinämänä, jota pitää ruveta kiipeämään".

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallitus ehdotti maanantaina Lindéniä yksimielisesti HUS:n uudeksi toimitusjohtajaksi. Päätös johtajavalinnasta tehdään 10. helmikuuta.

HUS-nimiselle vuorelle ei ollut tungosta - toimitusjohtajan virkaan oli kahdeksan hakijaa, joista puolet veti hakemuksensa pois. Keväällä 58 vuotta täyttävä Lindén ei edes hakenut.

- Mutta kun pyydettiin, punnitsin asiaa ja suostuin ottamaan haasteen vastaan.

Lindén arvioi, että HUS:n hallitus halusi tässä tilanteessa nimenomaan kokemusta, jota hän on hankkinut viimeksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajana.

Silta lääkärien ja kuntapäättäjien välille

Vaikka Lindénillä on lääketieteen lisensiaatin ja valtiotieteen maisterin paperit, hän ei pidä lainkaan tärkeänä, että HUS:ia johtaa nimenomaan lääkäri.

- Sairaaloissa on erikseen johtajaylilääkärit, jotka vastaavat potilashoidosta. Sairaanhoitopiirin johtajan paikka on yleisjohtajan paikka.

Lindén epäilee, näkyisikö hänen valintansa millään tavoin HUS:n 2 000 lääkärin arjessa. Kysymys ei kuitenkaan ole mission puutteesta.

- Olen Varsinais-Suomessa tehnyt hartiavoimin töitä vuoropuhelun käynnistämiseksi sairaalan sisäisten toimijoiden ja kuntapäättäjien välille. Olen puhunut kunnanjohtajille erikoissairaanhoidosta ja sairaaloissa kuntatalouden realiteeteista. Haluaisin rakentaa myös HUS:ssa siltaa lääkärien ja kuntapäättäjien välille.

Kuka tekee työt?

Lindén näkee edessä laihoja vuosia, joina Suomi ui syvällä ja talouskriisi iskee julkistalouteen täydellä voimallaan. Kun kuopan yli mennään lainarahalla, lainat tulevat aikanaan maksettaviksi.

- Kaikkein suurin haaste suomalaisessa terveydenhuollossa on kuitenkin ikärakenteen muutos. Potilasjoukon ikääntyessä ja suurten ikäluokkien vanhetessa palvelujen kysyntä kasvaa. Toisaalta työmarkkinoilla on jo nähty työntekijöiden eläköityminen ja pienten ikäluokkien tulo työmarkkinoille. Siinä on yhtälö, joka näyttää jo kymmenen vuoden päästä lähes ratkaisemattomalta.