Väitöstutkimuksessa selvitettiin tapoja ennustaa istukkaveriyksiköiden kantasolusisältöä ja varmistaa kantasolujen säilyminen istukkaveren käsittelyn ja säilytyksen aikana.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin tapoja ennustaa istukkaveriyksiköiden kantasolusisältöä ja varmistaa kantasolujen säilyminen istukkaveren käsittelyn ja säilytyksen aikana.

Sari Juutistenaho selvitti väitöstutkimuksessaan verihiutaleiden koon yhteyttä verisolutuotannon aktiivisuuteen. Kun analysoitiin yhden vuoden aikana istukkaveripankissa prosessoidut 167 istukkaverikeräystä, voitiin todeta verihiutaleiden keskikoon korreloivan positiivisesti istukkaveriyksikön verta muodostavien kantasolujen määriin.

Tutkimuksessa selvitettiin myös stressiin vaikutusta istukkaveren kantasolujen määrään. Synnytyksenaikaisen stressin on arvioitu lisäävän verenkierrossa olevien verta muodostavien kantasolujen määrää muun muassa kasvutekijävaikutuksen kautta. Väitöstutkimuksessa osoitettiin napavaltimon matalan pH:n – jonka oletetaan kuvaavan synnytyksenaikaista stressiä – ennustavan korkeita istukkaveriyksikön kantasolumääriä terveillä vastasyntyneillä. Matalan pH:n vaikutus oli suurempi alatiesynnytyksissä kuin keisarileikkauksissa. Näiden havaintojen hyödyntämiseksi istukkaveripankkitoiminnassa luotiin teoreettisia malleja, joilla istukkaveriyksikön kantasolumääriä voitaisiin ennustaa.

Juutistenaho tutki myös hyytymisjärjestelmän aktivoitumista istukkaverenkeräykseen liittyvien toimenpiteiden yhteydessä. Veren hyytymisjärjestelmän aktivoituminen voi vaikuttaa kantasolujen erilaistumiseen. Hyytymisjärjestelmä voi aktivoitua neulanpistosta tai veren solujen kohdatessa keräyspussin vieraita pintoja. Tutkittavana olivat verihiutaleiden vapauttama verihiutaletekijä 4 (PF4) ja keskeisen hyytymistekijän, trombiinin, muodostuessa vapautuva protrombiinifragmentti 1+2 (F1+2).

Hyytymisjärjestelmän aktivaation todettiin pysyvän terveillä vastasyntyneillä aiemmin havaitulla tasolla – tosin aiempia tutkimuksia aiheesta on vähän. Lisäksi väitöstutkimuksessa selvitettiin soluviljelymenetelmin istukkaveriyksikön kykyä tuottaa veren eri solutyyppejä. Tutkimuksessa kehitettiin yksinkertainen pisteytysmenetelmä istukkaveren verihiutalelinjan solujen kasvun arviointiin puolikiinteällä kasvualustalla. Istukkaveriyksikön erottelemattomista, pakasteessa olleista soluista todettiin kehittyvän myös punasolulinjan soluja, kun niitä kasvatettiin verihiutalelinjan solujen kasvua tukevalla nestemäisellä viljelyalustalla. Tämän oletettiin johtuvan verihiutalekasvutekijän punasoluvaikutuksesta, viljelmän muiden solujen tuottamista kasvutekijöistä sekä muista solujen välisistä vuorovaikutuksista. Erottelemattoman istukkaveriyksikön solujen kasvua ohjaavat siis useat eri tekijät.

Istukkaveren kantasolujen siirto on vakiintunut hoito muun muassa erilaisissa luuytimen sairauksissa. Istukkaverta kerätään vapaaehtoisten äitien terveiltä, täysiaikaisilta vastasyntyneiltä, ja sitä säilytetään pakastettuna myöhempää käyttöä varten istukkaveripankeissa ympäri maailmaa. Hyvien siirtotulosten varmistamiseksi on tärkeää, että istukkaveriyksikössä on riittävästi verta muodostavia kantasoluja.

LL Sari Juutistenahon väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa 12.11.2010.

Kuva: Panthermedia