Perus­koulutuksessa syntyneet kapeat mielikuvat eri erikoisaloista usein muuttuvat työskennellessä. Terhi Lohelan päätös omasta suunnasta syntyi vaivihkaa.

Terhi Lohelan päätös omasta erikoisalasta syntyi vaivihkaa. Anestesiologia ja teho-, ensi- ja kivunhoito kiinnostaa häntä, koska ala on lähellä lääketieteen ydintä; peruselintoimintojen turvaamista ja ylläpitämistä. Ala on hänen mielestään myös ikkuna muihin erikoisaloihin. Lohelaa kiinnostaa erityisesti kriittisesti sairaan potilaan hoito.

Lohela on opiskellut myös kansain­välisen terveydenhuollon maisteriksi. Hän haluaisikin tulevaisuudessa työskennellä muun muassa maailman kriisialueilla ja kehitysmaissa.

Lohela on erikoistunut yli vuoden anestesiologiaan ja teho-, ensi- ja kivunhoitoon Jorvin sairaalassa Espoossa. Hän hakeutui Jorviin töihin, koska ajatteli anestesiologian perustaitojen hallinnan olevan hyödyllistä.

– Mietin aikaisemmin erikoistumista naistentauteihin ja synnytyksiin, mutta Jorvin anestesiaklinikalla oli niin hauskaa ja mielenkiintoista, että päätin jäädä sille tielle, Lohela puntaroi.

Tuuria mukana

Lääkärin peruskoulutuksessa oli vain vähän anestesiologiaa, siksi Lohelan mielikuvat alasta jäivät kapeiksi. Hän sanoo pitäneensä anestesiologeja lääkäreinä, jotka kutsutaan paikalle vain hätätilanteissa. Käsitykset ovat muuttuneet töitä tehdessä.

– Varmasti kuva erikoisalasta vielä laajenee. Olen tehnyt anestesiologin työtä vasta leikkaussalissa, en ole vielä työskennellyt teho-osastolla, kipuklinikassa tai ensihoidossa, mutta olen ollut todella tyytyväinen valintaani.

Lohela iloitsee siitä, että hän sai työpaikan juuri Jorvista, jossa on hänen mielestään mahtavat kollegat ja opetusmyönteinen ilmapiiri. Myös seniorituki on järjestetty hyvin.

Selvyyttä erikoislääkärikoulutukseen

Lohelan mielestä erikoistumiskoulutus pitäisi järjestää systemaattisemmin. Erikoislääkärin tutkintoon vaadittavat ­tiedot ja taidot täytyisi määritellä selvästi, ja kriteerien pitäisi olla valtakunnallisia tai koko EU:n kattavia.

– Kouluttajien määrää täytyisi myös lisätä. Koulutuksen pitäisi turvata laaja-alainen osaaminen päivystäville lääkäreille, joiden osaamisalue saattaa päivätyössä kaventua erikoisalankin sisälläkin.

Lohela otaksuu, että anestesiologien merkitys kasvaa perioperatiivisessa hoidossa. Siksi erikoistumiskoulutuksen tulee antaa riittävät valmiudet yhä sairaampien potilaiden hoitoon ja leik­kauksiin.

Työn luonne vaikuttaa

Lotta Rinkinen erikoistuu psykiatriaan Lapin keskussairaalassa Rovaniemellä. Erikoistumispaikka löytyi helposti, erikoisalan valinta sen sijaan mietitytti.

– Muutimme perheen kanssa Etelä-Suomesta takaisin kotipaikkakunnalleni Rovaniemelle. Tuntui houkuttelevalta, että Rovaniemellä on mahdollista erikoistua koulutussopimuksella, niin ettei tarvitse välttämättä lähteä yliopistosairaalaan.

Psykiatriassa Rinkiseen vetosi se, että siinä käsitellään ihmisenä olemisen perimmäisiä kysymyksiä.

Rinkinen pohti erikoistumisalaansa pitkään myös siksi, että hänestä oli ­vaikea luopua yleislääkärin työstä.

– Psykiatrian valinta eri­koistumis­alaksi ei ollut ­sinänsä vaikeaa. Pidempää pohdiskelua vaati se, mistä joudun luopumaan. Hoitovapaan aikana kävin somaattisella puolella tekemässä töitä ja totesin, ettei se enää tunnu siltä, mitä toivoisin. Tämän jälkeen en enää pohtinut asiaa.

Rinkisestä luonteenpiirteillä on merkitystä erikoisalan valinnassa. Psykiatrisessa työssä vaaditaan kärsivällisyyttä odottaa hoitotuloksia ja kykyä sietää haastaviakin potilaita.

Mystiikka karisee

Peruskoulutuksen alkuvaiheessa Rinkisellä oli psykiatriasta aika negatiivisiakin mielikuvia.

– Ajattelin silloin, ettei ihminen voi olla normaaliuden asiantuntija ja sanoa toiselle, että sinä olet sairas. Ketään ei voi luokitella sillä tavoin.

Kun hän näki oikeita potilaita ongelmineen peruskoulutuksen aikana, filosofiset pohdinnat saivat oikeat mittasuhteet.

– Psykiatriassa yritetään hoitaa ihmisten kärsimystä. Potilaiden luokitteleminen ei ole tavoite.

Rinkisellä on erikoistumisopintoja jäljellä vielä yli kahden vuoden ajan. Hän ajatteli aikoinaan, että psykiatrista työtä tekevän pitää olla erinomainen ja kypsä ihminen, jolla on kaikki yksityisasiat kunnossa. Työskennellessään hän on huomannut, että ihmisethän tätäkin työtä tekevät. Psykiatriaan liittyi hänen mielessään mystiikkaa, joka on karissut vuosien varrella.

Rinkinen on nyt terapiakoulutuksessa, ja potilaiden asiat pyörivät usein mielessä. Tämä on hänen mukaansa haastavaa perheen kannalta, muuten se ei ole ongelmallista.

Rinkisen mielestä psykiatrian imagoa erikoisalana voisi kohottaa kertomalla siitä, kuinka monipuolisesta alasta on kysymys.

– Psykiatria tarjoaa jokaiselle jotakin, muun muassa biologiaa, psykologiaa ja sosiaalipsykiatriaa.

Työjaksot 
antavat tietoa

Antti Perttula tekee töitä eri erikoisaloilla kolmen kuukauden jaksoissa Hyvinkään sairaalassa. Perttulan mukaan tällainen kiertäminen on nuorille lääkäreille tavallista. Harvat vastavalmistuneet uskaltavat ratkaista erikoistumis­alansa, ennen kuin ovat tutustuneet useampaan erikoisalaan. Nyt sisätautien päivystyksessä työskentelevällä Perttulalla on jo takana työjakso kirurgialla.

– Eri erikoisaloihin perehtyessä kuluu todennäköisesti vielä 1–2 vuotta. Seuraavaksi tie vie Kemiönsaareen ­terveyskeskuslääkäriksi, minkä jälkeen olisi tarkoitus kokeilla siipiä lasten­psykiat­rialla Turussa.

Toistaiseksi Perttula ei ole vielä ­löytänyt sitä ominta aluettaan, vaikka ­onkin viihtynyt hyvin sisätaudeilla, ­kirurgialla ja aiemmin Helsingissä psykiatrialla.

Oikeita ratkaisuja, 
ei täydellisiä

Perttulasta työjaksot ovat olleet työläitä, etenkin sisätaudeilla, jossa päivystäminen vähintään kerran viikossa on tuntunut raskaalta. Sisätautien osastolle ja päivystykseen myös tulee paljon monisairaita potilaita. Perttula kiittelee, että erikoislääkärit ovat ottaneet nuoren lääkärin hyvin vastaan.

Perttulasta mielestä sekä sisätautien että kirurgian päivystyksessä pitää olla rohkeutta hoitaa potilaita, mutta täydellisen ratkaisun hiominen ei kuulu päivystysaloille.

– Täytyy tehdä ne oikeat ratkaisut, ei täydellisiä. Päivystysalat eivät ylipäänsä sovi kaikille.

Perttula toivoo, että hänen myöhemmin valitsemallaan erikoisalalla olisi kohtuulliset päivystysolosuhteet. Hän myös haluaisi, että potilaina olisi eri-ikäisiä ihmisiä.

– Työssä saisi olla myös toimenpiteitä. Vastikään kirurgialla työskennelleenä täysin konservatiivinen erikoisala tuntuu nyt vaikealta hyväksyä.

Perttulasta lääkärien erikoistumiskoulutuksella riittää haasteita. Yksi niistä on se, miten vältetään antamasta ­erikoisalaansa harkitseville lääkäreille inhorealistista kuvaa erikoisalasta, kun työmäärä on ajoittain kokeneemmillekin liikaa.

Ulla Toikkanen
Kuva: Mikko Käkelä