Tutkimuksessa viidennes infektion saaneista ranskalaispotilaista tartutti bakteerin perheenjäseniinsä.

Sairaalasta kotiutettujen, MRSA-tartunnan saaneiden potilaiden perheenjäsenten tulisi noudattaa kotihoidossa samoja infektion torjuntatoimenpiteitä kuin sairaalaympäristössä, suositellaan Archives of Internal Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa.

Jean-Christophe Lucet kollegoineen tutki 1 501 vuosina 2003 ja 2004 ranskalaissairaaloista kotiutettua aikuista potilasta. Ennen kotiuttamista selvitettiin, olivatko potilaat saaneet MRSA-tartunnan. Kaikkiaan 191 potilaalla eli 12,7 prosentilla havaittiin MRSA.

Potilaita seurattiin kotihoidossa vuoden ajan, ja MRSA-bakteerin esiintyvyys heidän elimistössään tarkastettiin kolmen kuukauden välein. Niistä 148:sta, joita seurattiin jatkuvasti, 75 oli päässyt bakteerista eroon vuoden seurantajakson aikana. Bakteeri poistui muita todennäköisemmin niiden potilaiden elimistöstä, jotka selviytyivät suhteellisen itsenäisesti päivittäisistä toimistaan.

Myös potilaiden perheenjäsenet tutkittiin MRSA:n varalta. 191:stä MRSA-potilaasta 188:n perheenjäsenet osallistuivat tutkimukseen. Heistä 36 eli 19,1 % sai MRSA-tartunnan, mutta heistä kenelläkään se ei johtanut infektioon.

Muita todennäköisemmin bakteeritartunnan saivat vanhemmat perheenjäsenet ja ne, jotka osallistuivat potilaan hoitoon. Bakteeri näytti tarttuvan niihin perheenjäseniin, joiden kädet altistuivat tartunnalle hoitotoimenpiteiden aikana.

Samassa makuuhuoneessa tai vuoteessa nukkuminen ei tutkimuksen mukaan lisännyt tartuntariskiä.

Koska kukaan tartunnan saaneista ei sairastunut infektioon, on epävarmaa, aiheuttavatko tällaiset tartunnat vakavan kansanterveydellisen riskin, tutkijat huomauttavat.

Sirpa Kulonen