Poliitikkojen ja huumerikospoliisien sairauslomat ovat herättäneet keskustelua työpaikkojen sairauspoissaoloista ja niiden kriteereistä. Työterveyslääkärit pitävät aihetta tärkeänä ja ajankohtaisena, mutta omalla nimellään esiin astuu vain harva.

Suomalaisten asenteet ovat muuttuneet. Sanomalehti Keskisuomalaisen viime vuonna tekemän gallupin mukaan yli puolet tuhannesta haastatellusta hyväksyi ainakin jossain määrin väittämän, että töistä voi jäädä pois jos väsyttää, on perheongelmia tai harrastukset niin vaativat. 14 % vastanneista on myös ollut luvatta pois töistä.

Tämän täytyy kiinnostaa lääkäreitä, jotka työkseen arvioivat sairausloman tarvetta. Arvioinnin täytyy olla ainakin välillä haastavaa?

Työterveyslääkärien mukaan aihe on ajankohtainen - ja hankala, koska tämän enempää harva puhelimitse tavoitettu työterveyslääkäri haluaa siitä sanoa. Kaikki eivät myöskään ole samaa mieltä siitä, miltä kannalta asia pitäisi nostaa esiin. Hallinnollisissa tehtävissä olevat lääkärit ovat sairauslomien myöntämisestä monesti varsin eri mieltä kuin ne, jotka näkevät väsyneet ihmiset vastaanotoillaan, toteaa erään suuren yrityksen työterveyslääkärinä aiemmin toiminut lääkäri.

Ruotsalaisen Läkartidningenin tutkimus antaa hieman osviittaa aiheesta. Tutkimuksen mukaan 80 prosentilla lääkäreistä on vaikeuksia käsitellä tilannetta, jossa potilaalla ja lääkärillä on eriävät mielipiteet sairausloman tarpeesta. Kaksi kolmesta lääkäristä kertoo, että heillä on vaikeuksia arvioida asiakkaan työkykyä.

Edelleen Ruotsissa yksi kolmesta lääkäristä kohtaa joka viikko potilaan, joka haluaa sairauslomatodistuksen, vaikka sairausperusteista työkyvyttömyyttä ei ole. 20 prosentilla haastatelluista on viikottain erimielisyyttä potilaan kanssa sairausloman kirjoittamisesta.

Valtaosa sairauslomista on yhä perusteltuja

Elinkeinoelämän Keskusliiton ylilääkäri

Kari Kaukinen

on ottanut julkisuudessa kärkevästikin kantaa sairauslomien kriteerien höllentymiseen.

- Eikä kyse ei ole siitä, että olisin viemässä sairauslomia pois sairailta ihmisiltä, Kaukinen sanoo.

- 85 % myönnetyistä sairauslomista on pelkkää pässinlihaa: sairauden hoitoon tarkoitettua, asianmukaista sairauslomaa. Haluan puhua niistä 15 prosentista, jotka myönnetään ilman asianmukaista sairautta ja työkyvyttömyyttä.

Kaukinen peräänkuuluttaa keskustelua aiheesta lääkärien kesken. Hän alleviivaa edelleen: kysymys ei ole siitä, etteikö työntekijöille voisi antaa sairauslomaa myös surun vuoksi. Tosiasia kuitenkin on, että sairauslomia haetaan nykyään eri perusteilla kuin parikymmentä vuotta sitten.

- Suuri suru, kuten esimerkiksi oman lapsen kuolema, vie varmasti työkyvyn, mutta pitkään huonossa kunnossa olleen 93-vuotiaan vanhemman hautajaisjärjestelyt eivät oikeuta työkyvyttömyysperusteiseen kahden viikon sairauslomaan.

Lääkärin on lähtökohtaisesti uskottava potilasta

Kaukinen myöntää, ettei työkyvyn arviointi ole helppoa. Hän ei halua syyttää asiassa lääkäreitä, jotka pyrkivät lähtökohtaisesti tekemään työnsä mahdollisimman moraalisesti ja eettisesti. Lääkärin tuleekin lähteä siitä, että hän uskoo ja kunnioittaa potilaan tarpeita. Se on Kaukisen mielestä jopa sisäsyntyistä ihmiselle.

- Kuitenkin etenkin mielenterveysongelmista kärsivää potilasta hoitaessaan lääkäri ei välttämättä huomaa edes ajatella, millainen hoidollinen rooli työssä pysymisellä voi olla. Ja toisaalta: ilman sairausperusteista työkyvyttömyyttä lääkärin tulee aina muistaa, että hänellä ei edes ole oikeutta todistaa poissaoloa.

Varsin ongelmallisessa tilanteessa painiskelee myös se lääkäri, joka joutuu kirjoittamaan sairausloman saman päivän aikana useammalle saman työpaikan työntekijälle. Kaukisen mielestä tämäkin aihe tulisi nostaa keskusteluun nyt, vastaavanlaisia tulevia tilanteita varten. Itse hän ajaa lääkärin oikeutta painaa jarrua tällaisessa tilanteessa.

- Onhan se iso kynnys ottaa puheeksi tilanne työnantajatahon kanssa. Mutta parempi niin, kuin myöhemmin olla syyteltävänä ja ihmeteltävänä.

Asenteiden lisäksi työn vaatimukset ovat muuttuneet

Lääkärien eettisen foorumin asiamiehen

Samuli Saarnin

mielestä sairausloman myöntämisen kriteerit ovat selvät, mutta niiden tulkinnasta tulee keskustella. Esille tulleesta ihmisten asenteiden muutoksesta Saarni ei kuitenkaan ole niin varma, sillä samaan aikaan myös työelämän vaatimukset ovat muuttuneet.

- Periaatteessahan sairauslomaa voidaan tulla vaatimaan paitsi yksilön halun, myös huonon työantajapolitiikan seurauksena. Jos asiaa ei saada hoidettua työnantajan kanssa suoraan, tullaan lääkärille.

Saarni pitää tärkeänä, että potilailla ja lääkäreillä olisi selkeä ja sama käsitys siitä, millä perusteilla sairauslomaa voi saada.

- Yksittäisiin tapauksiin ei pidä ottaa tässä kantaa. On kuitenkin selvää, että ICD-luokitus tuntee useita sairaustiloja, jotka voivat seurata erilaisista psykososiaalisista kriiseistä. Samoin on selvää, että lääkärin on ensisijaisesti aina luotettava potilaan kertomukseen - koskee asia sitten psyykkisen toimintakyvyn, kivun tai vaikka vatsavaivojen arviointia.

Periaatteellisesti kiinnostavasta asiasta on keskusteltava

Samuli Saarnin mukaan psykososiaalisen kriisin takia kirjoitetuista lyhyistä sairauslomista on vaikea saada tietoja, mutta todennäköisesti niiden kansantaloudellinen merkitys on pieni.

- Periaatteellisesti asia on sitäkin kiinnostavampi, ja on tärkeää että siitä keskustellaan.

Kokonaistilanteen arvioiminen on olennaista

Työuupumus yksinään ei enää kelpaa sairausloman syyksi ja sana näyttää muutenkin kokeneen inflaation. Kelassa pelkkää työuupumisen diagnoosia ei ole hyväksytty sairausloman syyksi enää useaan vuoteen.

- Henkisistä syistä johtuva työkyvyttömyys diagnosoidaan esimerkiksi depressioksi tai sopeutumishäiriöksi, jos diagnoosiin on perusteet, kertoo työterveyshuollon erikoislääkäri, Keskon työterveyslääkäri

Helena Rossi.

- Myöskään suru ei ole lähtökohtaisesti tai lainmukaisesti sairaus, mutta se voi laukaista työkykyä niin paljon alentavia sairausoireita, että sairausloma on perusteltu.

Ennen kuin työterveyslääkäri kirjoittaa sairauslomaa henkisten syiden takia, potilaan tilanne ja taustat kartoitetaan tarkasti. Kokonaistilanteen arvioon kuuluu paitsi työ- ja elämäntilanteen, myös aikaisemman sairaushistorian kartoitus. Tilanteeseen johtaneet syyt, erityisesti työn osalta, kartoitetaan huolella.

Työstressiä ja uupumusta voidaan kartoittaa esim. PPI-15-kyselyllä. Masennusoireiden seulomiseen ja toteamiseen sopivat DEPS- ja BDI-kyselyt.

- On muistettava, että testit kuvaavat vain sen hetkistä tilannetta, mutta ovat sekä potilaalle että lääkärille keino hahmottaa vallitsevaa tilannetta, suunnitella hoitoa ja kuntoutusta sekä arvioida mahdollisen sairausloman tarvetta, Rossi toteaa.