Nanokokoa olevista ”taikakuulista” odotetaan tulevaisuuden lääkekehitykseen suurta mullistusta. Taikakuulien avulla lääkkeiden vaikutus voidaan kohdentaa. Taikakuulien hoitosovellutuksia tutkitaan erityisesti syöpätautien ja silmätautien alalla.

Idea taikakuulasta perustuu nanotieteiden menetelmiin. Alle sadan nanometrin (1/10 000 mm) kokoisiin hiukkasiin voidaan pakata lääkkeitä ja geenihoidoissa DNA:ta.

Biofarmasian professori Arto Urtti Kuopion yliopistosta kertoo, että taikakuulat voivat sisältää erilaisina yhdistelminä esimerkiksi polymeerejä, rasvoja, pinta-aktiivisia aineita ja proteiineja.

Taikakuulissa voidaan lääkkeellisesti hyödyntää elimistön omia aineita kuten proteiineja, geenejä, peptidejä, DNA:ta ja geenien ilmentymistä vaimentavaa siRNA:ta. Ongelmia toki yhä riittää, ennen kuin ajatusta voidaan soveltaa käytäntöön.

- Jos haluamme käyttää esimerkiksi DNA:ta lääkkeenä geeniterapiassa, meidän pitää pystyä suojaamaan se ja ohjaamaan se ehjänä aktiivisiin soluihin.

Unelma täsmällisestä lääkityksestä on sinänsä vanha. Satakunta vuotta sitten aikansa huipputiedemies Paul Ehrlich sai alkuperäisen idean täsmälääkkeestä.

- Taikakuulan perusideana on, että aine hakeutuu elimistön sairaisiin kohteisiin ja jättää normaalit solut rauhaan, Urtti sanoo.

Idean menestyksekäs käytäntöön soveltaminen avaisi huikeita näkymiä mm. syöpäsairauksien hoitoon. Taikakuula toisi myös huomattavan ratkaisun lääkkeiden haittavaikutusten vähentämiseksi yleensä.

Kansainvälinen lääketeollisuus ja tiedeyhteisö tutkivat tätä kuumaa aihetta ahkerasti. Loppuvaiheen kliinisissä tutkimuksissa taikakuulaideaan perustuvia lääkkeitä ei kuitenkaan vielä ole.

Urtti puhui aiheesta Helsingissä ChemBio Finland 05 -tapahtumassa.

Janne Ora