Tutkijoiden mukaan statiinihoidon tavoitteeksi voi olla parempi valita non-HDL-kolesteroliarvo kuin LDL-arvo.

Non-HDL-kolesterolitaso (seerumin kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin erotus) on vahvimmin yhteydessä sydäntapahtumiin statiinihoitoa saavilla potilailla, todetaan JAMA:ssa julkaistussa meta-analyysissä. Myös LDL-kolesteroli- ja apoB-pitoisuus ovat yhteydessä siihen.

Analyysi käsitti 8 satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta, joissa oli 62 154 potilasta. Tutkimukset oli julkaistu vuosina 1994–2008. Potilaita seurattiin vuoden ajan.

Statiinihoitoa saavilla 38 153 potilaalla oli 158 fataalia sydäninfarktia, 1 678 ei-fataalia sydäninfarktia, 615 fataalia tapahtumaa muusta sepelvaltimotautiin liittyvästä syystä, 2 806 sairaalahoitoa epästabiilin angina pectoriksen takia ja 1 029 aivohalvausta. Sydäntapahtumien riskisuhde non-HDL-kolesterolilla oli 1,16 (95 %:n luottamusväli 1,12–1,19), LDL-kolesterolilla 1,13 (95 %:n luottamusväli 1,10–1,17) ja apoB:llä 1,14 (95 %:n luottamusväli 1,11–1,18).

Dyslipidemian hoidon ensisijainen kohde on yleisesti LDL-kolesterolipitoisuus. Tutkijoiden mukaan hoitotavoitteeksi voi olla parempi valita non-HDL-kolesteroliarvo.

Miia Soininen
Kuva: Pixmac