Väitöskirja viimeistelyssä, erikoistumisopinnot vauhdissa, päivystysputki painaa, perheenlisäyskin olisi harkinnassa. ”Entä se elämä?” miettii kolmikymppinen lääkäri.

Perinteisesti lääkärinuraa on tehty siten, että suurin työmäärä ajoittuu uran alkupäähän. Muutamassa vuodessa pitäisi tehdä yhtä aikaa kaikki. Nuorempi sukupolvi ei välttämättä ole enää halukas elämään tällaista elämää, sanoo lastentautiopin professori Mikael Knip HUS:n Lasten ja nuorten sairaalasta.

Knip sai tämän vuoden Maud Kuistilan palkinnon. Hän mm. johtaa valtakunnallista kliinistä tutkijakoulua, jonka tavoitteena on jaksottaa erikoistumisopintoja ja väitöstutkimusta ihmillisemmäksi kokonaisuudeksi.