Tutkimusvilpistä epäilty ja nyt virastaan eronnut tanskalainen neurotieteilijä Milena Penkowa lähetti geenimuunneltujen hiirien aivoleikkeitä Suomeenkin. Lääkärilehti kysyi Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan varapuheenjohtaja Veikko Launikselta, näinkö helposti saa nimen hyvään lehteen.

Tutkimusvilpistä epäilty ja nyt virastaan eronnut tanskalainen neurotieteilijä Milena Penkowa lähetti geenimuunneltujen hiirien aivoleikkeitä Suomeenkin. Postilähetyksen ehtona oli, että Penkowa saa nimensä suomalaistutkijoiden Stroke-lehdessä vuonna 2007 julkaistuun artikkeliin.

Näinkö helppoa on saada nimi hyvään lehteen, lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launis?

– Vancouverin ohjeissa on ne kriteerit, joiden mukaan oikeus päästä mukaan tieteellisen artikkelin kirjoittajaksi määrittyy. Paljon keskusteltu aihe on ollut tutkimusryhmän ohjaajan perinteisesti automaattinen oikeus saada nimensä mukaan. Nykykäytännön mukaan jokaisella kirjoittajalla pitää olla keskeinen työvaihe suoraan kyseisessä tutkimuksessa.

– Jos Milena Penkowan osuus tutkimuksessa rajoittui pelkkään postilähetykseen, nimeä ei olisi tarvinnut laittaa artikkeliin. Geenimuunneltujen näytteiden omistajuus ei vielä merkitse tekijyyttä. Mehän saamme kohta biopankin, josta tutkijat saavat tilata näytteitä, jotka ovat aina jonkun tutkijan tekemiä, jolloin vastaavia tilanteita kohdataan jatkuvasti.

Lääkärilehden nettiuutisessa (11.3.11) suomalaistutkijat perustelivat Penkowan nimen hyväksymistä sillä, että omien geenimuunneltujen hiirien kasvattaminen olisi kestänyt kaksi vuotta ja maksanut 30 000 euroa. Pieni Suomi joutuu hyväksymään kansainvälisten tutkijatähtien ehtoja.

– Suomen pienuutta ja tutkijapiirien yhteisöllisyyttä on aiemmin pidetty tutkimusetiikan horjumiselta suojaavana tekijänä. Kansainväliset yhteistyökuviot tuovat nykyaikana omat haasteensa.

Tutkijat kritisoivat myös sitä, että esimerkiksi HUS:n eettisen lautakunnan tutkimusluvasta pitää maksaa 600 euroa. Rahastetaanko etiikalla?

– Julkisyhteisöt joutuvat nykyisin toimimaan kustannustehokkaasti, joten työstä peritään maksuja. Ratkaisun eettisyydestä voidaan keskustella, mutta tutkijalähtöiset tutkimushankkeet voidaan vapauttaa maksusta kokonaan tai osittain, ja rahoitus kerätään yrityksiltä. EU-säännösten vuoksi tutkimusluvan hakeminen esimerkiksi koe-eläintutkimuksiin edellyttää melkoista byrokratian hallintaa, minkä eettisyyttä voidaan sitäkin kyseenalaistaa. Toisaalta vihdoin käytännöt ovat EU:ssa yhteneväiset, toteaa Veikko Launis, joka toimii myös Tutkimuseettisen neuvottelukunnan varapuheenjohtajana.

Ulla Järvi