Monien sairauksien ja vammojen diagnoosi voidaan tehdä omien havaintojen avulla. Useiden tautitilojen selvittelyssä pitää kuitenkin muistaa aistien rajallisuus.

- Emme esimerkiksi "näe" kallon sisään tai vatsaonteloon, ja diagnostiikka vaatii kuvantamista tai laboratoriokokeita, sanoo päivystyksen ylilääkäri Jarmo Lehtonen TYKS:sta.

Hänen mukaansa potilastyössä olevat lääkärit tekevät aistihavaintoja usein "alitajuisesti", kiinnittämättä asiaan enempää huomiota. Tärkeintä on nivoa yhteen haastattelussa ja kliinisessä tutkimuksessa saatava tieto.

- Tämän jälkeen on tärkeää päättää, onko potilaan diagnoosi todennäköisesti niin varma, ettei lisäselvittelyjä tarvita. Potilaan lähettäminen päivystykselliseen jatkotutkimukseen varmuuden vuoksi - vaikka kliinisessä tutkimuksessa mikään ei sitä tue - ei ole hyväksyttävää.

Aistienvarainen kyky tehdä diagnostiikkaa on opittu taito, joka siirtyy Lehtosen mukaan varmimmin kollegalta toiselle.

- Nuori lääkäri voi ehkä panostaa enemmän diagnostiikkateknologian hallintaan kuin omien kliinisten aistinvaraisten taitojensa kehittämiseen ja ylläpitämiseen.

Ultraääni stetoskoopin jatkeena

Ultraäänitutkimusta on käytetty Helsingissä Haartmanin sairaalan päivystyksessä stetoskoopin jatkeena tai jopa sen korvaajana. Sen avulla tavanomainen kliininen tutkimus tarkentuu ja helpottuu.

- Ultraäänitutkimus on päivystävän lääkärin tekemänä edullinen ja nopea, ja se voidaan helposti viedä potilaan luo. Tutkimuksesta ei tule potilaalle säteilyhaittoja, kertoo apulaisylilääkäri Timo Lukkarinen.

Potilas voidaan ohjata jatkotutkimuksiin ultraäänitutkimuksesta saatujen tietojen perusteella. Tarkkaan diagnoosiin sen avulla ei välttämättä päästä.

Päivystyslääketieteellinen ultraäänitutkimus vastaa Lukkarisen mukaan suppeisiin, kliinisesti relevantteihin kysymyksiin: esimerkiksi siihen, onko pohjekipuja potevalla ihmisellä syvä laskimotukos tyyppipaikoissaan tai elvytettävällä potilaalla sydäntamponaatio.

- Ultraäänellä voi päivystyksessä mm. tutkia aortan ja sulkea pois ilmarinnan olemassaolon sekä erottaa vatsaonteloon vuotavan veren.

Tutkimuksen tekeminen vaatii lääkäriltä harjaantumista ja kädentaitoja. Hänen pitää osata etsiä näkymät, joiden avulla potilaan tilannetta voi arvioida riittävästi. Esimerkiksi ylipaino ja suolistokaasun runsas määrä voivat heikentää kuvan laatua.

- Osaamattomissa käsissä tällä tutkimuksella voi tehdä hallaakin: diagnostiikka saattaa viivästyä tai virheellisesti voidaan luulla, että jokin sairaus on poissuljettu.

Haartmanin sairaalassa on ultraäänitutkimuksen koulutusohjelma päivystäville lääkäreille. Lukkarinen arvioi, että päivystävän lääkärin tekemät ultraäänitutkimukset eivät ole vielä kovin yleisiä Suomessa.