Lääkärilehti selvitti medisiinariteemassa, miltä opetusryhmät näyttävät kandin silmin. – Käytännön opetusta on liian vähän siihen nähden, kuinka käytännönläheiseen ammattiin tässä valmistutaan, tiivistää LK Jenni Kalliokoski.

– Kaikkien pitäisi nähdä läheltä, missä kudoskerroksessa toimitaan. Usein ryhmät ovat epätarkoituksenmukaisen ­suuria, joskin osa toimenpideopetuksista tehdään pienemmässä ryhmässä, sanoo Helsingin yliopiston 6. vuosikurssin kandi Antti Eranti.

Medisiinariteemassa haastatellun Erannin mukaan usein on tuurista kiinni mitä toimen­piteitä käytännön jaksoilla tulee vastaan. Toimenpiteitä opeteltaessa ryhmän ­pitäminen pienenä on tärkeää.

– Perustoimenpiteet, kuten tipan laitto, Papa-näyte ja haavan ompelu, opetettiin kädestä pitäen. Keskeisistä toimenpiteistä esimerkiksi lumbaalipunktiota tai rakkopunktiota eivät kaikki meidän kurssillamme päässeet tekemään.

– Pleuradreenin laittoa harjoiteltiin sian rintakehällä, mikä sopi tarkoitukseen ­hyvin. Polvipunktiota sain kokeilla muovimallilla, muita nivelpunktioita pääsin vain näkemään. Parhaimmillaan intubaatiota on päässyt harjoittelemaan potilassimulaattorilla luodussa akuuttitilanteessa, mutta kaikki halukkaat eivät tälle valinnaiselle kurssille mahtuneet.

– Resursseihin nähden opetukset ovat laadukkaita. Keskeisimmät asiat on käyty hyvin läpi ainakin periaatteellisella ­tasolla. Joitakin toimenpiteitä olen päässyt tekemään vasta töissä.

Nukke ei vastaa todellista tilannetta

Käytännön opetusta on liian vähän siihen nähden, kuinka käytännönläheiseen ammattiin tässä valmistutaan, kiteyttää LK Jenni Kalliokoski, 5. vuosikurssilta Oulusta.

– Opiske­lijoita on paljon, mutta opetukseen on liian vähän resursseja. Viime kesänä olin sairaalassa töissä ja se opetti, että töissä ne asiat vasta oikeasti oppii.

– Ymmärrän, ettei koulu voi tarjota rutiinia toimenpiteisiin. Iso vastuu jää niille sairaaloille ja terveyskeskuksille, joihin vastavalmistuneet lääkärit menevät töihin.

– Tietyillä kursseilla potilaiden tutkimista opetetaan aika hyvin, mutta toimen­piteitä ei aina pääse tekemään. Yleislääkärin työhön kuuluvista toimenpiteistä en ole päässyt kertaakaan harjoittelemaan esimerkiksi luomen poistoa enkä poskiontelopunktiota. On tuurista kiinni, sattuuko kohdalle sellainen potilas, jolle tietty toimenpide pitäisi tehdä.

– Nivelinjektioita on tehty nukeilla, mutta ei se vastaa todellista tilannetta.

– Toimenpidepainotteisista aloista ­Ou­lus­sa gynekologian kurssi on hyvin järjestetty ja varmaan jokainen meidän kurssilaisista on päässyt harjoittelemaan kie­rukan asennusta. Haavan ompelua voi päästä opettelemaan leikkaussaliharjoittelussa, murtuman reponointia harjoitellaan kaverilla.

Anne Seppänen
kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Lue koko juttu perjantaina 16.12. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.