Biostatististen analyysien ymmärtäminen on tärkeä osa lääketieteellisten tutkimusten tulosten tulkintaa. Lääkärien taidot eivät kuitenkaan aina tahdo siihen riittää, todetaan tuoreessa tutkimuksessa.

JAMAssa julkaistussa tutkimuksessa 277 sisätautien sairaalapalvelua suorittavaa residenttiä vastasi tutkimusasetelmien ja biostatistiikan menetelmien ymmärtämistä mittaavaan monivalintakokeeseen. Suhteellisen riskin tulkitsi oikein valtaosa, mutta esimerkiksi Kaplan–Meierin analyysin vain joka kymmenes. Oikeiden vastauksien osuus jäi keskimäärin 41 %:iin (95 %:n luottamusväli 39,7–43,3 %).

– Sehän on suorastaan hyvä tulos, kommentoi kuitenkin professori Matti Uhari Oulun yliopistosta.

Suomessa ei ole tehty vastaavia tutkimuksia, mutta Uhari muistaa, että lastenlääkärien biostatistiikan lukutaidosta julkaistiin parikymmentä vuotta sitten kansainvälisessä lehdessä todella huonoja tuloksia. Jopa tutkijoiden ja lääketieteellisten lehtien vertaisarvioitsijoiden asiantuntemus on osoittautunut masentavan hataraksi, kun on tarkasteltu artikkelien biostatistiikan tasoa.

Biostatistiikka myös kliinikon opetusvälineeksi

Lääketieteellisten lehtien seuraamisella on olennainen merkitys lääkärin ammattitaidon ylläpitämisessä. Amerikkalaistutkimuksen vastaajatkin tiedostivat tämän, mutta 75 % myönsi, etteivät biostatistiikan taidot tahdo riittää. Taitojen hankkimiseen ei silti välttämättä ryhdytä.

– Monet vain antautuvat, toteaa Matti Uhari.

Uharin mielestä edistystä ei tapahdu, ennen kuin kaikki lääketieteen opettajat koulutetaan ymmärtämään ja käyttämään näitä käsitteitä opetuksessaan.

– Tilastotieteilijän pitämä ufokurssi perusopetuksessa ei riitä. Jokaisen kliinisen opettajan olisi osattava kertoa, mihin näyttö perustuu, sanoo Uhari.

Aakkoset hallintaan

Professori Uhari on myös omassa opetuksessaan testannut kuulijoiden taitoja äänestyskoneella, huonoin tuloksin. Edes p-arvo ei ole monille selvinnyt.

Uhari listaa tärkeimmiksi opeteltaviksi p-arvon ja luottamusvälin tulkinnan, alfa- ja beetavirheen ymmärtämisen ja otoskoon. Tilastollisista testeistä ykkösiä ovat osuuksien vertailutestit, t-testi ja khiin neliö -testi. Epidemiologisista menetelmistä olisi ymmärrettävä ainakin suhteellinen riski ja odds ratio.

– Vedonlyöntikulttuurin maissa se ymmärretään ehkä paremmin kuin Suomessa, toteaa Uhari.

Marianne Jansson