Päämääränä estää lastakin sairastumasta Toimiva perhe tukee lasta ja perhettä, kun vanhemmalla on psyykkinen häiriö

Kun äidillä tai isällä on vakava masennus, on myös lapsella suuri riski sairastua diagnosoitavaan psyykkiseen häiriöön, yleensä masennukseen. Näitä lasten häiriöitä yritetään ehkäistä tänä vuonna Stakesissa käynnistyneessä Toimiva perhe -projektissa, jossa kokeillaan Suomessa vielä varsin uutta perheinterventiota.

Lasten häiriöiden ehkäisy on yhä tärkeämpää, kun psykiatrinen avohoito on yleistynyt ja yhä useammat sairaat vanhemmat asuvat lastensa kanssa.

On arvioitu, että vakavaa masennusta sairastavien vanhempien lapsista noin 40 % sairastuu diagnosoitavaan psyykkiseen häiriöön ennen kahdettakymmenettä ikävuottaan ja jopa 60 % ennen kuin täyttää 25 vuotta. Vanhemman hoito ei näytä vaikuttavan paljonkaan lapsen sairastumisriskiin.

Kaikki psyykkisesti sairaiden vanhempien lapset eivät kuitenkaan sairastu.

- Nämä lapset ymmärtävät, että vanhempi on sairas. He ymmärtävät, että yhtäkkiset raivokohtaukset lasta kohtaan, jatkuva pahantuulisuus tai se, että vanhempi ei jaksa mitään, johtuu sairaudesta, eikä heistä itsestään. Tämä ymmärrys vapauttaa lapsia monella tavalla, sanoo Toimiva perhe -hanketta johtava lastenpsykiatri, LKT Tytti Solantaus.

- Kun perheessä on psyykkistä sairautta, lasten maailma usein kapeutuu, koska perhe eristäytyy ja eristäytyminen leviää lapsiinkin. Pärjäävät lapset sen sijaan pystyvät myös säilyttämään kodin ulkopuoliset ihmissuhteensa ja omat harrastuksensa, hän kertoo.

Perheinterventiossa tuetaan juuri niitä seikkoja, joiden on havaittu suojaavan lasta. Toisaalta siinä tuetaan myös vanhemmuutta: autetaan vanhempia olemaan tukevia vanhempia sairauden oireista huolimatta.

- Perheintervention fokus on siinä, miten perheessä voidaan jatkaa elämää vanhemman sairaudesta huolimatta. Vanhemmille on helpottavaa, ettei heidän ensin tarvitse parantua voidakseen olla hyviä vanhempia, Solantaus kuvaa.

Lapsilla paljon kysyttävää

Perheinterventio alkaa kummankin vanhemman yhteisellä tapaamisella, jossa kuullaan sekä sairastuneen vanhemman kertomus siitä, mitä sairastaminen on merkinnyt hänelle itselleen, että puolison näkemys. Vanhempia autetaan miettimään, mitä lapset ovat kokeneet sairauden aikana.

- Näistä asioista ei yleensä puhuta perheessä ollenkaan, koska ajatellaan, että lapset rasittuvat vähiten, kun yritetään elää niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Perheintervention tavoitteena on antaa tietoa siitä, mitä psykiatrinen häiriö vaikuttaa perheen ihmissuhteisiin. Potilailla on tästä tietoa vain harvoin. Tieto tuo ymmärrystä, joka lisää läheisyyttä perheen ihmissuhteissa, Solantaus sanoo.

Vanhempien tapaamisen jälkeen interventiota tekevä kliinikko tapaa perheen lapset, kunkin erikseen. Tapaamisessa arvioidaan, onko lapsi itse hoivan tarpeessa, ja kuullaan, miten lapsi on kokenut vanhemman sairauden.

- Lapsilta kysytään, mitä he haluaisivat kysyä vanhemmilta perheen yhteisessä istunnossa. Kysyttävää on hyvin paljon: mikä äidillä tai isällä on, miksi hän käyttäytyy tietyllä tavalla, tarttuuko sairaus, saanko minäkin saman sairauden, kun kasvan isoksi, olenko minä aiheuttanut sen ja voiko vanhempi parantua, Tytti Solantaus kertoo.

Vanhempien kanssa pidettävässä suunnitteluistunnossa käydään läpi, mitä vanhemmat haluavat kertoa lapsille perhetilanteesta ja toisen vanhemman sairaudesta. Sen jälkeen asiasta keskustellaan perheistunnossa, johon kaikki osallistuvat.

- On vanhempien käsissä, mitä he haluavat kertoa lapsille. Kliinikon tehtävä on auttaa keskustelussa, Solantaus huomauttaa.

Hänen mukaansa tarkoitus ei ole pitää lapselle luentoa psyykkisestä sairaudesta, vaan antaa lapselle selitys hänen arkielämänsä kokemuksille: miksi vanhempi vain makaa sängyssä, miksi hän on ärtynyt.

- Sairas vanhempi taas ottaa vanhemmuuden itselleen, kun hän selittää omaa sairauttaan ja ongelmiaan lapselleen. Muutama istunto kliinikon kanssa ei tietenkään ratkaise tilannetta, mutta jos perheessä saadaan avatuksi keskustelu asiasta, sen voidaan olettaa jatkuvan, Solantaus sanoo.

Toimiva perhe -hankkeen kliinisessä osassa koulutetaan työntekijöitä perheinterventioon, josta myös tehdään suomenkielinen käsikirja. Kliinistä osaa rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö.

Hankkeen tutkimusosassa selvitetään interventiomenetelmän toimivuutta ja tuloksellisuutta. Sekä perheinterventio- että vertailuryhmään etsitään kumpaankin 90 perhettä. Tutkimusosan rahoittaa Suomen Akatemia.