Päiväkirurgia on muuttanut potilaan ja perheen roolia kirurgisessa hoidossa. Hoitokäytännön muutos on merkinnyt potilaan tiedon tarpeen, itsehoitovaatimusten ja vastuun lisääntymistä. Näin toteaa THM Tarja Heino hoitotieteen alaan kuuluvassa väitöskirjassaan.

Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten polviniveltähystyspotilaan ohjaus päiväkirurgisessa hoitotyössä toteutuu potilaan ja hänen perheenjäsenensä näkökulmasta. Kyselyyn osallistui 173 potilasta ja 161 perheenjäsentä.

Tutkimustulosten mukaan päiväkirurginen potilas sai tavallisesti aikaisintaan viikkoa ennen sairaalaan menoaan kirjalliset ohjeet siitä, miten polviniveltähystykseen tulee valmistautua. Potilas ja hoitohenkilökunta keskusteli polven sairaudesta, hoidosta ja kotihoitoon liittyvistä ohjeista. Ohjauksessa korostui toimenpiteen jälkeisen kotihoidon osuus. Ensimmäistä kertaa tähystyksessä olleiden, yli 65-vuotiaiden ja vähemmän koulutettujen ohjaus oli vähäisempää kuin muiden potilaiden.

Kotiutuessaan päiväkirurginen potilas tunsi olonsa turvalliseksi. Perheenjäsen oli lähes aina saattajana ja potilaan seurana toimenpiteen jälkeisen vuorokauden. Perheenjäsen oli kuitenkin vain harvoin mukana potilaan ohjauksessa eikä hän saanut potilaan hoitoon tai kotihoitoon liittyvää tietoa hoitohenkilökunnalta.

Päiväkirurgiseen potilaaseen ei otettu yhteyttä toimenpiteen jälkeen. Samoin potilaan yhteydenotto hoitavaan yksikköön oli harvinaista. Lähes kaikki potilaat toipuivat hyvin polviniveltähystyksen jälkeen. Potilaat tarvitsivat kuitenkin apua päivittäisistä toiminnoista selviytyäkseen vielä viikon kuluttua toimenpiteestä.