Suomessa on varauduttu influenssapandemiaan riittämättömasti, todettiin heinäkuussa 2007 laaditussa kansainvälisessä selvityksessä.

Pandemiavarautumisen suunnittelu- ja ohjaushenkilöstöä havaittiin olevan liian vähän ja arvioitiin, että kuluu vielä pari vuotta intensiivistä työaikaa, ennen kuin valtakunnalliset ja alueelliset ohjeet saadaan toimiviksi sovelluksiksi myös kuntatasolla.

- Pitää paikkansa, että henkilöstöresurssit ovat vuosien varrella olleet niukat. STM:ssä vain muutama virkamies on tehnyt pandemiavarautumiseen liittyvää valmistelua, sanoo lääkintöneuvos Merja Saarinen.

- Tukeudumme erittäin paljon THL:n asiantuntijoihin.

- Kun A(H1N1)-influenssasta näytti keväällä Meksikosta saatujen tietojen valossa kehittyvän pahakin tauti, saimme hieman lisäapua. Myös ministeriön sisällä on nyt kohdennettu resursseja pandemiavarautumiseen.

- Lisäksi sairaanhoitopiireistä ja terveyskeskuksista on saatu kiitettävästi asiantuntija-apua tilanteen arviointiin ja toimenpidelinjausten laatimiseen. Erityisen arvokasta on ollut mahdollisuus tiheisiin puhelinkokouksiin ja neuvonpitoihin erityisvastuualueiden tartuntatautien torjunnasta vastaavien lääkäreiden kanssa.

Saarisen mukaan pitkän aikavälin ongelma on, että koko keskushallinnossa ja kentällä tartuntatautien torjunnassa alan osaajia on liian vähän.

- Keikutaan rajalla, jolla juuri ja juuri selvitään. Vielä 1980- ja 1990-luvuilla uskottiin, että tartuntataudit oli voitettu rokotteiden ja lääkkeiden avulla, mutta viimeisten 10-15 vuoden aikana on löydetty paljon uusia taudinaiheuttajia. Samalla on käynyt ilmeiseksi, että globalisoituvassa maailmassa epidemiat voivat levitä hyvinkin nopeasti.

- Tartuntataudit eivät välttämättä nouse meillä prioriteetiksi, koska suurimpia tappajia ovat kansantaudit. Toisaalta tartuntatautien osaamista ei tarpeen vaatiessa tempaista tyhjästä.

Saarinen mainitsee vertailukohtana Britannian, jossa kansallinen turvallisuusuhkia ja kriisejä arvioiva elin pitää pandemiaa suurempana uhkana kuin esimerkiksi kemiallista onnettomuutta tai terrorismia.

- Britanniassa tehdyillä suunnitelmilla selvittäisiin pahemmastakin pandemiasta kuin millaiseksi A(H1N1) näyttää muodostuvan.

Suomessa Saarinen näkee pandemiavarautumisen kannalta positiivisena erityisesti huoltovarmuuskeskusjärjestelmän. Keskus on hankkinut suojaimia ja lääkkeitä valtakunnallisina yhteishankintoina, mikä pienentää niiden kokonaiskustannuksia ja takaa huoltovarmuuden tilanteisiin, joissa tuotteiden saatavuus kansainvälisiltä markkinoilta on huono tai olematon.

Saarisen mukaan Suomessa on raportissa mainittujen kahden vuoden aikana tapahtunut pandemiavarautumisen suhteen myönteistä kehitystä, mutta osin varautuminen on jäänyt muiden hankkeiden jalkoihin.

Lääninhallitukset ovat kartoittaneet sitä, miten Suomen yksittäiset terveyskeskukset ovat varautuneet pandemiaan. Suurimmassa osassa terveyskeskuksista on varautumissuunnitelmat tehty.

Euroopan tartuntatautivirasto ECDC kartoitti heinäkuussa 2007 Suomen influenssapandemiavarautumista yhdessä kansallisten asiantuntijoiden kanssa. Vastaavaa kartoitustyötä on tehty myös muissa Euroopan maissa.

Lue myös tiedenäkökulma, s. 2677-81.